Uskomatonta, unet jatkuvat. Viime yönä purin kai jonossa seuraavana ollutta traumaa. En lähde tarkemmin setvimään, kenen keittiössä olin. Näin jälkeenpäin unta miettiessäni kysymys taitaa olla jostain sellaisesta, joka ei päiväsaikaan ikinä pääsisi pintaan. Alitajuntapa tietää paremmin.

Tämä oikeastaan kuuluu kategoriaan "ruoka", sillä sain unessa talon emännältä ankarat moitteet, kun kannoin tarjolle - ja peräti uudenvuoden juhlaillalliselle - epäasianmukaisesti esille laitetut kalat. Toinen oli savustettu iso lohi, joka oli vain leikattu leveiksi paloiksi ja toinen oli graavilohi. Sekin oli kyllä viipaleina, mutta kokonaan koristelematta... Päiväminää lohduttaa se, että uskalsin sentään alkaa riidellä emännän kanssa. Sanoin jopa, etten ole hänen piikansa enkä tullut edes keittiötöihin, vaan kutsuttuna vieraana taloon!

Taustaa unelle löytyy myös kirjasta, jota eilen luin. Silti on mukava ajatella, miten monipuolinen ihmisen mieli on ja miten se oma-aloitteisesti hakee parannuskeinoja vaivoihin, joiden ei välttämättä edes tiedä olevan painolastinaan. Ihminen on todella hienosti rakennettu.