Lapsenlapsi oli päiväkylässä. Hain hänet aamulla ja vein äsken kotiin. Nyt täällä on väsynyt mummi, mutta ei pojan kanssa seurustelusta johtuen, vaan viimeyön jäljiltä. Ensin en meinannut saada unta, sitten heräilin moneen kertaan ja näin ikävää untakin sodasta. Aamulla heräsin kesken unien kellon tuikeaan soittoon ja vielä ennen aamupalaa ja pojan noutamista nukahdinkin istuviltani telkkarin ääreen kun katsoin aamu-uutisia. Hyvä, etten nukkunut ihan pommiin! Ehkä tämä sade ja ankea kesäsää väsyttää tai sitten on joku epämääräinen kesäflunssa mahdollisesti on iskemässä.

Aamulla poikkesimme ensimmäiseksi Fidan kirppurtorilla. Ajattelin, että poika löytäisi jotain lukemista ja itsekin katsastin kirjahyllyjä. Nyt ei tarttunut lukemista, mutta ostin yhden mukavan näköisen, pienen kukkavaasin ja paksun savilautasen, jonka koristelu jotenkin viehätti silmääni, vaikkei sille vielä ole enempää paikkaa kuin käyttötarkoitustakaan. Pistin molemmat tiskikoneeseen ja hajusta päätellen vadin maalit eivät ole elintarvikekelpoisia värejä. Onneksi eivät koristeet ainakaan kokonaan lähteneet hygieniainnosssani. Lisäksi ostin yhden lautasen kasvihuoneen kukkapytyn alusvadiksi.

Muuten päivä on mennyt mukavasti tupahommissa, mitä nyt kaupassa käytiin iltapäivällä. Kun koko päivän on satanut, niin ulos ei ollut oikein asiaa. Poika pelaili tietokonepelejä ja luultavasti odotti vain pääsyä kotiin. Kun sitten sain toimitettua hänet kotiinsa, oli kaveri jo melkein valmiiksi oven takana odottamassa. Poika tuli kertomaan meille aikuisille, kun joimme iltapäiväkahveja tyttäreni kanssa, että perhe on lähdössä lomalle mummin ja vaarin luo Kosovoon. "Siellä on sota", kertoi poika riipaisevan totisena. Ei siinä muuta voinut kuin toivottaa turvallista matkaa. Voi miksi jo lastenkin täytyy nähdä liian paljon? Tämä kylläkin on syntynyt Suomessa, mutta silti sota koskettaa liian läheltä.