Nyt juodaan kahvit sen kunniaksi, että Villiviini itse oli oman bloginsa kymmenestuhannes kävijä! Pullat taitavat nyt olla vähissä, mutta kiitoskukka kuitenkin teille kaikille, rakkaat blogiystävät ja satunnaiset matkailijat myös. Arvostan teitä suuresti ja olette antaneet moneen päivään iloa, ystävyyttä ja valoa. Jännä juttu, mutta niin se vain on. Me emme ole vieraita toisillemme. - Toivottavasti tulette jatkossakin käymään.

1030753.jpg

Tämä tulla tupsahti niin äkkiä, etten ehtinyt edes miettiä, pitäisikö järjestää jotain arpajaista tai muuten palkintoa. Nyt siis voin myöntääkin sen itselleni, vitsi-viu. Ehkä sitten kun seuraava kymppitonni täyttyy.

Vaikka nyt onkin tämmöinen pieni merkkipäivä, tuli olo aamulla apeaksi, kun kuulin entisestä työkaveristani. En tiedä hänen tämän hetken tilannettaan, mutta toivon hartaasti, että aurinko olisi ruvennut jo paistamaan hänellekin.

Varoitan, jos et halua lukea masentavaa tarinaa ja henkilökohtaista tilitystä, lopeta kiireesti tähän. Panen varmuuden vuoksi vielä kivenkin väliin.

1030859.jpg

Kuulin siis ikäviä uutisia, jotka koskevat entisestä työkaveria. Asia ei ole ihan päiväntuore, mutta uutinen kosketti minua syvästi. Tämä kollega oli vuosikymmenten ansiokkaan työuran, uutteruuden ja työhonsä sitoutumisen jälkeen pantu lennossa kilometritehtaalle. Syystä tai syyttä, siitä en uskalla edes esittää arvailuja, joskin vähän epäilen tätä viime mainittua. Siis lähinnä sitä, että syy on hakemalla haettu esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia sovelluksia vanhoista tavoista. Näin etenkin nuoret pomot joskus tekevät vanhenevien, itseään kokeneempien alaisten ollessa kyseessä. Kun imagoon sopimattomista eukoista tai ukoista pitää päästä eroon, ovat totuus, oikeus ja kohtuus joskus kaukana.

Uutiset palauttivat itse koettuja, raskaita muistoja mieleeni. Jäin myös miettimään sitä, mitä toinen kohtalotoverini, tällä kertaa vanheneva mies, kertoi esimiehen huomauttaneen irtisanomistilanteessa: "Jos riitautat tämän, niin voit olla varma että kalsarisikin käännetään nurinpäin". Kun ihminen on ollut firmassa kymmeniä vuosia, niin takuuvarmasti aina löytyy jotain huomautettavaa, jos oikein kaivellaan ja joka kivi käännetään. Jotain on tehty väärin, jotain jätetty tekemättä. Jotain voidaan aina tulkita väärinkäytökseksi. Voi olla esimerkiksi joku matkalasku, jossa omaatuntoa on vähän venytetty kilometrien tai tuntien kohdalla. On minulla tosin sellainenkin kollega ollut, joka aina kertoi kahdella ajamansa matkakilometrinsä. Potkuthan siitä seurasi, sillä esimies sattui itse ajamaan usein samoja reittejä, mutta tämä tietysti oli selvä rikos.

Minä jouduin puhutteluun siitä, että olin ikiaikaisen sen firman ja kaikkien aikaisempienkin työpaikkojeni myynti-ihmisten tavan mukaan lähtenyt työmatkalle aamulla kotoa käsin. Olisi kuulemma pitänyt merkitä kilometrit alkaen työpaikalta, jossa siis en käynyt kääntymässäkään. Puhuttelu loukkasi minua aika tavalla, sillä en kokenut tehneeni mitään väärää. Samaa käytäntöä sovelsi mm. saman firman konsernitaso, jolta asian tarkistin, mutta nuori tiukkapipoinen esimiehenesimies oli toista mieltä. Se kai sitten laskettiin yhdeksi naulaksi arkkuuni, vaikkei sillä kertaa johtanut muuhun.

Mutta sitten myöhemmin, kun minusta haluttiin päästä eroon, saatiin muutenkin heikko itsetuntoni romahtamaan uskomattoman absurdeilla väitteillä. Olin oman käsitykseni mukaan hyvin motivoitunut ja sitoutunut, pätevä ja pidettykin asiantuntija, joka teki hullun lailla töitä. Kaikki tämä saatiin kumottua, kun yllättäen minulle kerrottiin, miten olin mm. täydellinen osaamaton. Tapauksessani yritettiin ensin käyttää jopa työsuhteen purkua, siis sitä pykälää jota sovelletaan juoppojen, varkaiden ja esimiehen hakkaajien kohdalla. Minun onnekseni liiton lakimies tuli tueksi ja vaikkei se työpaikkaa säilyttänyt, sain kuitenkin neuvoteltua asiallisen korvauksen. Väri ei kuitenkaan ollut kultainen... Mainitsemani kaveri riitautti asiansa ja voitti jutun. Minulla ei siihen ollut voimia.