Ilmeistä on, että en vielä ole päässyt normaaliin päiväjärjestykseen pyhien jälkeen. Väsyttää ja kaikin puolin tökkii. Tekemättömät, turhanpäiväisetkin työt tulevat mieleen, muta mitään järkevää en saa tehtyä. Paitsi luettua ja neulottua, mutta siis oikeita esimerkiksi vaikka siivous- tai silityshommia... Viime aikoina olemme kylläkin ravanneet virastoasioilla ja myös niitä miettineet epätavallisen paljon. Asiat onneksi edistyvät pikku hiljaa.

Tökki eilen myös oman miehen kanssa. Keskustelumme ja eräiden asioiden suunnittelu lähti ihan vikaraiteille, en nyt viitsi kertoa mistä asiasta oli kysymys. Hän oli vielä aamullakin vähän happaman oloinen, mutta on onneksi oppinut senkin että akka saattaa sanoa töksäyttää, muttei ihan aina tarkoita mitä sanoo.

Voi olla, että molemmat olemme vielä joululta vähän väsyneitä, varsinkin kun aikataulut ovat menneet sekaisin eli talossa on luettu lahjakirjoja yömyöhään ja nukuttu sitten ties miten pitkälle aamupäivään. Pitäisi varmaan saada rytmi normaalimmaksi. Vaikkei meillä mihinkään ole tarvis aamulla lähteä, niin silloin harvoin kun oikeasti on herättävä aikaisin, on ainakin minulla hirmuisen paha olo eikä päivä tahdo ollenkaan käynnistyä. Mies valittaa samaa.

Joulupukin kontista tulleita kirjoja on vielä lukematta. Itselläni on menossa parhaillaan Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa 1900-luvun alkuvuosilta. Ihana lukea, miten rakkaasti he toisiaan puhuttelivat ja huolehtivat arkisista asioista, vaikka heillä kuitenkin oli kai aika vaikeat vuodet sekä taloudellisesti että henkisesti. - Mies aloitti äsken uuden Wilbur Smithin, joka on hänen lempikirjailijoitaan. Itse sain yöllä loppuun Saravatin hiekan tekijän Risto Isomäen uusimman kirjan.

Tuo käkikello muuten on mainio. Se kukkuu aina tasatunnein ja puolelta, mutta lisäksi nuo lintu siniset heräävät henkiin varttia yli ja varttia vaille.