Tämä Valtterin nimipäivä on ihan yhtä harmaa ja vetinen tammikuun lopun päivä kuin edellisetkin, joten ilo on keksittävä muusta kuin päivänpaisteisesta säästä. Yksi päivää ilostuttava asia on ilman muuta se, kun blogiystäväni Liza meilasi viestin: nyt on Jussi-lanka lähtenyt sieltä tänne! Voi miten kivaa, kiitos!

Teenkin jakkuuni parhaillaan molempia hihoja yhtaikaa, joten sitten kun lanka loppuu, niin tulee ainakin samalla tavoin erilaiset hihat, jos sävy vaikka vähän heittäisi. Kun nuo Jussit värjätään uniikkina eränä, niin olisihan se jo aikamoinen onnen kantamoinen, jos sävy olisi sama. Mutta ei se mitään, tulee jakusta millainen tulee, niin hauska sitä ainakin on neuloa. Tämä pitäisikin saada kiivaasti valmiiksi. Kun kevät alkaa, niin takilla tarkenee hyvin ulkona. Toinen syy on tekeillä oleva kevyt jakku, joka ihan hyvästä syystä on saatava pian taas työn alle. Nimittäin jos siitä ei tule hyvää, niin mulle tulee kiire hankkia uutta vaatetta kevään juhlaa varten. Ja sitä ennen jostain kehrätä rahaa vaateostoksia varten, kun mahdollisesti joudun uusimaan silmälasitkin lähitulevaisuudessa.

Teen tätä tulevaa juhlajakkua Bambu-langasta, jota löysin kaupan loppuunmyynnistä juuri oikeat värit. Muokkasin mallin kahdesta eri neulemallista, joten joka kappaleen silmukat on erikseen laskettava. Tekemäni pintaneule ei sinänsä ole vaikeaa, mutta vaatii turhan paljon tarkkuutta. Luultavasti saan etsiä jostain vielä pikkuruusukkeita, joilla peittelen pahimpia virhekohtia. Vaikka voihan olla, että kukaan ei niin tarkkaan toisen päällä olevaa vaatetta syynää, että virheet huomaisi.

Minulle sopii parhaiten yksinkertaisen mallin kutominen, suoraa ja sileää tai kuten nyt Jussista, edestakasineuletta. Ihailen tytärtä, joka kotona asuessaan osasi neuloa mitä monimutkaisimpia kuvioita monella langalla. Kerran ostin hänelle kirjan, jossa oli vanhojen karjalaisten kirjontatöiden malleja. Niin vain tytär otti ja neuloi villapaitoihinsa pöytäliinaan tai pyyheliinan päähän ommeltavaksi tarkoitettuja kuvioita. Hauskin ja varmaan myös vaikein oli nimeltä "Pyllypäiden aitoja". Se oli varsinainen taidonnäyte. Nykyisellä yksinhuoltaja-perheenäidillä on työn ja kaiken muun ohessa vähemmän aikaa kirjoneuleisiin, mutta Apupupuja hän teki ison lauman.

Päivää ilostuttavat myös kaksi "uutta sukulaista". Sukulaispoika muutti tyttökaverinsa kanssa yhteen, ilmeisesti kumpikin ensimmäistä kertaa pois äitinsä lihapatojen äärestä. Neitiä ei ole vielä esitelty meille etäisemmille sukulaisille, mutta eiköhän tuokin aika vielä tule. Kirjoitin heille aamulla kortin: "Onnea uuteen kotiin!" Nämä kaksi opiskelijaa ovat seurustelleet jo useamman vuoden, joten yhteisen kodin perustaminen ei ilmeisesti ollut suuri yllätys. - Se toinen "perheenjäsen" on Toisen tyttären pikkuinen terrieri. Sitäkään ei vielä ole nähty, mutta pentu kai vaihtoikin vasta eilen omistajaa. Mies lupasi käydä hoitamassa koíralle vakuutuksen jahka kerkiää. 

Maailmaa parannetaan vielä myöhemmin iltapäivällä kävely-ystävän kanssa.