Minulla keittää. Kyseessä on pitkälti kolmattakymmentä lähestyvä ihminen. Että voi olla kakara - ja pysyy sellaisena varmaan lopun ikänsä. En nyt viitsi ruveta kertomaan enempää, mutta sanonpa vaan toistamiseen, että keittää. Keittää kun keittää eli taidankin kiireesti palata keittämään punajuuria. Ja työntämään kananrinnat uuniin. Ne nimittäin ovat iltaruoaksi. Jospa mielikin sitten kääntyisi positiivisemmaksi.

Päivä on muuten ollut antoisa. Kaivelin pariin otteeseen likaruohon juuria ja sainkin niitä yhden pytyllisen. Se jos mikä antoi onnistumisen iloa, vaikka työ ei koskaan lopukaan ja ilokin jää lyhytaikaiseksi: nousee ne sieltä kuitenkin. Sen kunniaksi otankin lasillisen punaviiniä.