Teimme eilen luontohavaintoja. Isäntä yllätti ja ehdotti iltakävelyä läheiselle rantakalliolle. Tämä on kipeäjalkaiselle miehelle melkein liian pitkä lenkki, joten minä tartuin heti toimeen ja rupesin vetämään lenkkareita jalkaan. Kamerat oli mukana ja myös ahkerassa käytössä. Ensin tiirailimme valtavaa paluumuuttajien parvea eli lokkilaumaa. Sitten kuvasimme koivun latvassa olevaa merkillistä otusta, joka osoittautui muovikassiksi. Kolmas kuvauskohde oli auringonlasku järvellä. Yhtäkkiä parkaisimme molemmat yhteen ääneen, että hei, sehän on sula! Jäät olivat lähteneet tai oikeammin sulaneet paikalleen. Jäälauttoja on vielä kuvassakin näkyvissä, mutta kyllä se nyt kevättä tekee!

1443656.jpg

Lokit olivat asettautuneet pellolle lepäämään ja ehkä etsimään ruokaakin. Mukana porukassa oli muutama muuttovaris. Kuva on otettu kaukaa, mutta niitä oli varmasti satoja. Porukassa on varmaan eri lokkilajeja, mies arveli, äänestä päätellen myös naurulokkeja.

Muita viime päivien luontoääniä ovat olleet tikka, joka hakkasi sähkötolpan hattua, kujertava kyyhkynen ja reippaasti talon takana kiljuva ja pasteeraileva fasaani.

1443666.jpg

Tänään postilaatikon nurkalla partioi kaksi pikkutyttöä, joiden selvästi teki mieli tulla kysymään, missä meidän koira on, kun ei tavalliseen aikaan tule ulos. Minua alkoi itkettää; onneksi olin yläkerrassa, joten ei tarvinnut mennä juttelemaan.

Päivän ohjelmanumeroni oli kampaajareissu. Samalla kävin etsimässä viemistä ystävälle. Meitä on neljä ystävystä, joista kolme täyttää tänä keväänä 60 v.  Yksi täytti jo vuosi sitten. Vietämme nyt keskenämme yhteistä juhlaa ja muistelemme myös sitä meistä, joka on  siirtynyt pois tästä ajasta. Ehkäpä hän vilkuttaa meille pilven reunalta... En koskaan unohda hänen helkkyvää nauruaan enkä jo opiskeluaikoina alkanutta ystävyyttä.

Viralliset juhlat jokainen viettää tietysti parhaaksi katsomallaan tavalla. Luultavasti kaikilla onkin aika isot juhlat. Meillä kaikilla taitaa olla runsaasti ystäviä, sukulaisia, asiakkaita, työkavereita, yhteistyökumppaneita - entisiä tai nykyisiä. Nyt päätimme, että on älytöntä ostaa toinen toisillemme synttärilahjoja. Muutama pullo skumppaa, vähän viiniä ja hyvää ruokaa riittää. Ja erityisesti hyvä seura. Mutta ihan tyhjin käsin en tietenkään aio mennä kahdeksi päiväksi täysihoitoon. Periaatteemme on se, että emäntä käy kaupassa, mutta vieraat avaavat rahakukkaronsa eli nyyttärit tavallaan nämäkin, mutta ei tarvitse rahdata ruokia ympäri maata.

Ostin viemiseksi keväisen vihreän tarjottimen sekä väriin sopivia lautasliinoja. Kumpaakaan lajia ei koskaan talossa ole liikaa. Samalla ostin kotiinkin muutaman kappaleen samoja tarjoustarjottimia omia kekkereitä varten. Ja kun astiakauppaan pääsin, ostin myös kastikeastian toimittamaan mm. juhlakermanekan virkaa sekä sokkerskoolin. Nämä ovat samaa sarjaa kuin talon parempi ruoka-astiasto.

Sokerikippo on pieni ja siis eri paria kaatimen kanssa, mutta voihan siihen panna vaikka makeutuspillerit ja ottaa jonkun isomman astian sokerikulhoksi. Kermanekkaa en enää raaskinut ostaa, varsinkin kun muutenkin pistin rahaa menemään. Katselin myös kukkamaljakoita, mutten raaskinut niitäkään ostaa. On hassua joutua ostamaan omille synttäreilleen kukkavaaseja, mutta jostain pyttyjä täytyy vielä haalia, tarjouskaupasta, lainaksi tai kirpparilta. Minulla on paljon erilaisia vaaseja, mutta suurin osa on matalia tai tarkoitettu ihan pikkukimpuille. Yhden teräsämpärin taidan myös varata kukka-astiaksi, toisen booliastiaksi. Jos ei tule kukkia, niin se ei ole ongelmia. Ongelma on se, että kukkia tulee ja kaikki vaativat oman, tyylikkään pyttynsä.

Reissussa täytyy olla siistin näköinen, joten ostin itselleni kaksi trikoopaitaa reikäisten ja kulahtaneiden, koko talven palvelleiden paitojeni tilalle. Niiden, joista lapsenlapsikin jo kysyi, että eikä sulla mummi ole muita vaatteita! Kas, kun muutamat kelpo paidat ovat kummasti kutistuneet. Housut kutistuvat näköjään vielä enemmän. Nyt lisähankaluutta aiheuttaa "mahahaava" eli se kohta keskellä vyötäröä, josta lääkäri viime viikolla jäädytti pois yhden luomen. Siihen nousi komea rakko, joka sitten puhkesi ja vaikka miten yritän pitää kohtaa paljaana ja rasvata sitä, niin jos ylipäätään aion pitää pöksyt jalassa tai hameen päällä, niin joku vyötärönauha siihen aina on hankaamassa.