Eilen suurin ponnisteluni kohdistui päiväkävelyn suorittamiseen. Ajatuksena oli tehdä vähän töitä kasvimaallakin, mutta sitten ystäväni soitti ja ehdotti lenkkiä. Sen jälkeen onneksi järki voitti ja otin nokkaunet. Kävelyreissu oli antoisa ja maailmaa parannettiin, mutta tuntui etenkin lonkissa ja selässä. Hengästyttikin, vaikka sumutin astmalääkettä ennen lähtöä. Mitä vähemmän liikkuu, sen huonompi kunto ja mitä huonompi kunto, sitä vähemmän liikkuu. Niin se vaan on. Mutta päivänokoset maistuivat aika hyviltä. Puutarhatyöt jätin suosiolla parempaan aikaan eli tälle päivälle.

Pihahommat siis jatkuvat toivottavasti tänään. Nyt pitäisi täyttää kasvihuoneen laatikot: pohjalle vähän lehtikompostia tai purua, sitten vanhaa hevosenkakkaa ja multaa päälle. Laatikot ovat muovisia muuttolaatikoita, joita on kätevä siirrellä kahvoistaan ja myös kumota, sillä joka kesä niihin pesiintyy muurahaisia. Mikään myrkky ei tapa koko laumaa, joita ilmeisesti asuu koko meidän pihassa ziljoonittain kaikkialla nurmen alla. Sisäänkin ne tunkevat. Tänä vuonna ei sentään vielä yhtään murkkua ole kiivennyt yläkertaan, mutta olen jo oppinut huuhtelemaan hammasmukini ennen käyttöä. Aina siitä vähintään yksi otus tipahtaa lavuaariin.

Tytär kehui olleensa eilen Helsingissä juoksemassa Naisten kymppiä ja kivaa oli ollut. Hänen työpaikaltaan on monena vuonna lähtenyt porukkaa juoksemaan. Tai yleensä hän sanoo, ettei ota juoksua kovin vakavasti, juoksee ja kävelee vuorotellen. Ihme, että hän on ehtinyt edes yhtään harjoittelemaan. Tällä viikolla käydään ostamassa pojalle uusi polkupyörä, jonka jo talvella lupasimme hänelle. Pääsevät sitten äiti ja poika pyöräilemään ja koulun päätyttyä poika fillaroi mummilaan "päivähoitoon".  Vanha pyörä on muuten hyvä, mutta käynyt pieneksi. Mies ehkä käy etukäteen tänään katsastamassa sopivaa, noin niinkuin ennakkoon.

Eiliseen päivään mahtui myös apeutta, sillä huomasin lehdestä yhden entisen työkaverini menehtyneen. Hän oli tämän vuoden aikana jo toinen alle 6-kymppinen työtuttu, jonka kuolema ainakin minulle on tullut surullisena yllätyksenä. Emme ole olleet pitkiin aikoihin missään tekemisissä enkä kuullut mutkienkaan kautta kuulumisia, mutta silti kuoleman kulkeminen läheltä koskettaa.