Kamerassa olisi taas uusia kuvia kukkivasta omenapuusta ja norjanangervoista, mutten nyt ehdi niin paljon edes koneella istumaan, että saisin askarreltua niitä tänne. Juhlat lähestyvät ja nyt on loppurutistuksen aika. Kyllä me molemmat olemme aika väsyneitä. Onneksi pitäisi huomenna jo hellittää töiden puolesta, joten ehdimme ehkä vähän kerätä voimia juhlapäivään, joka siis on perjantai.

Tämä tyttö täyttää silloin 60 v. Olen onnellinen ja kiitollinen etenkin näistä lähimmistä vuosista. Ja myös ylen iloinen siitä, että yhdessä rakkaan puolisoni kanssa näitä pitoja laittelemme. Juhlista on tulossa varmaankin aika suuret, sillä toivon näkeväni niin opiskelu- kuin työkavereitakin vuosien takaa. Sukua ja naapureita tietysti myös. Tarjottavien teko ja tarjoilu on ulkoistettu, sillä päätin että omana juhlapäivänä en enempää minä kuin lapsetkaan ole kahvipannun sangassa. Aurinkoista säätä olisi tilauksessa.

Mutta on tämä juhlien teko joka tapauksessa rankkaa! Ei puhettakaan, että ehtisin näperrellä juhlakirjojen ja naistenlehtien suosittelemia koristeita, saati herkkuja juhlapöytään. Hyvä kun saamme talon kuntoon. Olisi enempikin siivousapu tehnyt hyvää, mutta mukava kuitenkin, kun perheen kiireinen yksinhuoltajaäiti uhrasi vapaapäivänsä meidän avuksemme. Siivousta on isossa talossa ihan hirveästi, etenkin kun olen ollut talven mittaan aika laiska siivooja - odotellen tätä juhla-suursiivousta! Sain mitä tilasin, ei siinä mitään valittamista.

Nyt talo alkaa olla melkein viimeistä silausta ja liinojen levittelyä vaille kunnossa, mutta niin ovat myös polvet ja selkä aika kipeät. Vasemman käden ranne on ärsyyntynyt jostain oikein tosissaan, mutta onneksi sentään vain vasempi. Kun minun olisi pitänyt illalla mennä polvilleni peräkärryyn, niin en siihen pystynyt. Polvet taisivat suuttua, kun oli pakko olla polvillaan tiskikaapin edessä. Sinne olivat nimittäin muurahaisen pakanat aloittelemassa pesäntekoa. Toki kaappi oli tarkoitus siivota muutenkin, mutta ei ehkä näin perusteellisesti. Myrkkyä lykkäsin vielä lopuksi kaapin pohjalle.

Mutta mihin kummaan nyt peräkärryä tarvittiin? No, meidän ulkoeteisen vanha tekoruohomatto oli niin karmeassa kunnossa, että se lähtee kaatopaikalle. Uusi eteismatto leikattiin sentilleen eteisen lattian seinästä seinään ja sitä siis askarreltiin. Peräkärry oli sopivalla korkeudella oleva leikkuualusta ja eukkoa olisi tarvittu painoksi maton ja metrimitan päähän.

Mies leikkasi vielä illalla varmuuden vuoksi vähän nurmikoita, kun katselimme tummien pilvien nousemista. Minä revin rikkaruohoja - vain näkösällä olevilta paikoilta kuten ajotien vierestä ja aitan nurkalta. Kaupungin katua en sentään ruvennut lakaisemaan, mutta jotenkin pieni ulkoilu tekikin hyvää.