Meidän tämän päivän askareet suunniteltiin siihen malliin, että sataa. Niin sanoi sääennnustus, mutta toisin kävi. Pilviä lainehti kyllä uhkaavasti koko iltapäivän taivaalla, mutta turha enää on valittaa sitä, ettei tullut töitä tehtyä. Odottelen nyt vain saunan lämpiämistä ja rauhallista löylyttelyä omissa oloissani, kun mieskin on harrastuksissaan.

Toisaalta minulla ei ihan hirmuisia työsuunnitelmia ollutkaan, kun aamusta alkaen polvea kolotti ja koko kinttu tuntui turvonneelta. Ei näyttänyt, mutta tuntui. Särkylääke auttoi, mutta joku minua nyt väsyttää edelleen. Senkin takia rauhalliset löylyt voivat olla paikallaan. Se nääs on tämä eläkeläisen elämä tällaista - yhtä vaivaa ja valitusta näemmä!! :-D .

Työlistalla on jo monta päivää ollut papujen kylvö, mutta ehtiipä sen kai tehdä myöhemminkin. Pavut tosin ovat lionneet jo kaksi päivää, mutta ennen kylvöä pitäisi rahdata penkkiin lisää multaa ja siihen puuhaan ei kipeäpolvisen kannata ruveta. Kävin sentään tekemässä tarkastuskierroksen ja kasvimaalla kaikki hyvin. Leikkasin samalla pari ruusua maljakkoon.

1642313.jpg

Viimeinenkin protokollan mukainen toimenpide on suoritettu, kun kävin eläkepäätös kourassa työvoimatoimistossa. Siellä rouva toivotteli iloisesti hyvää jatkoa ja tarkisti vielä senkin, ettei nimeäni ole enää vahingossakaan ensi syksyn ryhmätapaamisessa. Lisäksi ilmoitin liittoon, että lehti saa kernaasti tulla edelleen ja muutkin edut voivat olla voimassa ihan vapaasti. - Toivottavasti en pahoita kenenkään a) tukka märkänä työssä raatavan b) työtä ankarasti etsivän mieltä näillä ilakoinneillani.

Kun olen kuunnellut vuosikaudet aivan liian nuorena sairaseläkkeelle joutuneen lähimmäisen kokemuksia, tiedän ettei eläkkeelle suinkaan aina päästä vaan sinne myös joudutaan. Minun ikäiselleni tämä reitti oli ainut vaihtoehto, kun erilaiset vaivat eivät erikseen eivätkä edes yhteen laskettuna olisi ikinä riittäneet eläkepäätökseen. Mielialani ja kokemukseni olisivat varmasti ihan toisenlaiset toisessa tilanteessa. Jos en olisi ollut niin uupunut työstä ja organisaatiosta ja luottamuspulasta, mutta toisaalta hyvin sitoutunut työhöni, olisin kukaties toipunut paljon nopeammin ja sanonut vain että hellurei, näin kävi, haetaan uusi duuni.

Silloin muutama vuosi sitten elettiin ikäsyrjinnän vahvaa aikaa, joten ei ollut toivoakaan uudesta työstä. Sen takia työvoimatoimistokaan ei minua häirinnyt, kun kahdesti vuodessa näyttäydyin heille. Mutta toivottavasti nyt eletään toista aikaa. Mielelläni suon myös itseäni nuoremmille kaikki avautuvat työpaikat. Jos niitä ylipäätään avautuu. Tiedän turhan monta kollegaa, jotka jo tukevasti eläkettä nauttiessaan haluavat vielä vaikuttaa työelämässä. Ehkä on vaikea sanoa olevansa eläkkeellä, eläkeläinen? Onhan nyt toki fiinimpää olla vaikka freelancer.  Nyt en puhu aloista, joilla on ihan oikeasti työvoimapula. Tiedän, että ihmisiä kannustetaan jatkamaan työelämässä, totta kai, mutta minusta se on oikein vasta silloin kun nuoremmat on ensin työllistetty. - Jokohan se sauna olisi valmis?