Päivän saalis: neljä kassillista "roskapostia" ja urakka jatkuu. Vanhojen papereiden plaraaminen on hidasta ja tylsää, kuten kaikki tietävät. En kuitenkaan uskalla heittää läjiä tai pinoja suoraan roskiin, ettei mitään tärkeää mene vahingossa. Osa papereista piti vielä repiäkin, kun talossa nyt ei satu olemaan paperisilppuria.

Nyt yksi hyllykkö rupeaa näyttämään aika valmiilta. Samalla kun aloin siirrellä kirjoja uuteen paikkaa, siis kulman taakse samaan huoneeseen, niin rupesin järjestelemään  käyttökirjoja niin, että vain kädenojennuksella saan napattua ne, joita esimerkiksi täällä siteeraan tai joita tarvitsen vaikkapa vanhojen asioiden penkomiseen.

Vielä on raivattavaa, mutta kyllä tämä tästä. Askarteluromppeet, piirustusvehkeet ynnä kaikki konttoritarvikkeet etsivät seuraavaksi paikkojaan. Mulla on varattuna runsaasti erilaisia lokeroita ja laatikoita, joihin osan ainakin aion haudata. Siinä on sama vaara kuin säilötyillä papereilla: poissa silmistä, poissa mielestä.

Säilytettävät paperit olisi varmaankin viisasta mapittaa heti, mutta siinä minä olen aina ollut äärettömän huono. Kun tiedän, missä kasassa tai millä pöydällä joku tärkeä asia on, niin löydänkin sen taatusti siitä. Sen sijaan mappi on mulle sama kuin ikuinen arkisto tai lähes kassakaapin veroinen säilö. Pitäisi olla paitsi hyvin merkatut mappien selkömykset, myös erillinen suunnistusohje. Ja taskulamppu aina käsillä.

Nyt kirjoitan vielä pätkän Historiaa-laatikkoon, ettei se pääse kokonaan unohtumaan. Keksin sille vielä joskus mukavamman nimen...Viaton