Lisäys seuraavana päivänä: Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, joita tein viime yönä. Ei tässä muuta korjausta. Uusi päivä, uudet kujeet.

Olen ennenkin arvellut, että ihminen saa sen verran reppuunsa kannettavaa kuin kulloinkin jaksaa kantaa. Ei, ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta kuitenkin jotain. Onneksi kaksi kiveä sieltä repusta poistuikin, ei pitkälle vaan juuri niin lähelle, että ne sieltä äkkiäkin voivat palautua takaisin. Tarkoitan tietysti vanhempieni vointia. He olivat toissapäivänä hyväntuulisia, mutta väsyneitä.

Mies lähti aamulla sairaalatutkimuksiin hyvin vastahakóisesti. Melkein luulen, että jos olisi kehdannut tai vaimo ei olisi vieressä vahtinut lähtöä, niin miekkonen olisi voinut vaikka peruakin koko menonsa. Kun hän kotiutui iltapäivällä, oli plakkarissa kaksi lääkereseptiä. Kyllähän me tiesimme, että sydänvaivoja epäiltiin ja nyt se sitten vahvistettiin. Läppä falskaa, sydämen vajaatoimintaa.  Olimme kumpikin aika tavalla omissa aatoksissamme loppupäivän. Minä makasin riippumatossa, mies istui vuorotellen ulkona ja sisällä. Jotenkin en saanut itsestäni tukevaa ja kannustavaa vaimoa,

Kun hänellä on tämän vuoden puolella jo 67-vuotissynttärit, niin voi varmaan olettaa, että vaivojakin tulee entisten lisäksi. Mutta karmeista, jatkuvista kivuistaan hän arvatenkaan ei puhunut lääkärille sanaakaan. On kuulemma helpompi kärsiä kuin olla täydessä pöppörässä. Tavanomaiset kipulääkkeet eivät auta.

Vaikka olisi apea päivä, niin aina siihen mahtuu paljon mukavaakin. Nyt runsaasti aurinkoa ja oikeaa kesän tuoksua sekä ahkerointia ompelukoneen kimpussa.

Käsityöni, siis se ennakkoon mainostamani saunatakki tehtynä pyyhkeiden raadoista, edistyi melkein valmiiksi. Oli muuten hyvä terapiatyö, kun odottelin ukkoa kotiin.

Kun suunnittelee työnsä huonosti, joutuu paikkaamaan. Minäkin sain rakentaa koko kimononmallisen vaatteen alaosan uudestaan eikä siitä tullut ohutta ja kevyttä, vaan aika paksu takki. Pidennysoperaatio johtuu vain siitä, että ööh - pätkäisin yläosan turhan reippaalla kädellä mittaamatta pituutta tarpeeksi huolellisesti.

Jätän luultavasti kaikki napit ja renksut tekemättä ja ainahan voi käyttää vyötäkin. Myönnytys kesälle! Kun vaate ei ole nähnyt silitysrautaa eikä ehkä näekään, niin saumat repsottavat sinne ja tänne, mutta tuskin haittaa. Etukappaleet ovat liian leveät, mutta niihin en enää uskaltanut kajota Silmänisku.

1245882894_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Saakohan tästä kollaasista mitään selvää? Keskikuvassa on lähinnä oikeita värejä, ruskeaa ja muutamaa beessiä pääasiassa, mutta eteisen kellertavä valo häiritsi kuvausta. Kaikki pyyheliinat ovat todella eri värisiä, mutta paksuudeltaan suunnilleen samaa tasoa, vaikkakin jotkut ovat kuluneempia ja siten ohentuneita.

Vasemmassa laidassa on toinen myönnytys kesälle eli lyhyt hiha. Tästä tosiaan piti tulla lyhyt kesätakki, mutta tulikin liian lyhyt, joten pakko oli pidentää, että ulottuis edes pyllyn alle.

Kirjotuilla kukkasilla peitin muutamaa hiutanutta kohtaa, suoraan sanottuna reikää. Vaikka vaate riippuu oikealla puolella olevassa kuvassa henkarissa, ei siitä silti saa oikein selvää kuvaa. Malli on helppo: olen yhdistänyt eri värisiä ja kokoisia pyyhkeitä yhteen ja vähän kaartanut kaula-aukkoa. 

Oranssi pyyhe hyppää silmille, mutta edustakoon elämäniloa! Itse asiassa löysin myöhemmin paremmin väritykseltään sopivan kappaleen, mutten enää viitsinyt purkaa tätäkään. Sen piti olla samaa froteeta, mutta on selvästi myös paksumman tuntuinen ja näköinen.

Huomenna ehkä kirjailen muutaman kuvion lisää ja sitten tämä pääsee heti käyttöön.