Päivä on ollut niin leppoisan rauhallinen kuin vain hellepäivä voi olla. Velimies ja käly kävivät kakkukahvilla ja veivät mennessään pari Valamon ruusun tainta omalle pihalleen. Meillä oli oikein kiva iltapäivä, kaukana kavala maailma ja raihnaiset sukulaiset. Emme puhuneet niistä sanaakaan.

1247953021_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämän kuvan otin viime vuonna. Valamon ruusu kiipeää reippaasti pitkin männyn oksaa. En jaksa katsoa, onko kuva ollut jo tänäkin vuonna esillä, mutta haitanneeko tuo?

Päivän tärkeimmät toimeni olivat pyykkikoneen lataus pariinkin kertaan, vadelmien poiminta ja tietysti kasvihuoneen kastelu. Siellä on jo pian ensimmäinen kurkku ja kesäkurpitsa odottamassa poimijaansa. Vihreitä tomaatteja on jonkin verran, mutta yksikään ei vielä punerra. Kun en ole aikaisen viljelyn aloittaja, niin hyvä edes näin.

Vatut kypsyvät sitä vauhtia, että saan hakea niitä litran verran joka päivä. Toistaiseksi osoite on ollut pakastin, jossa niitä siis on jo nyt yli viisi litraa.

Satokauden tavallaan aloitti sekin, kun tein eilen kesän ensimmäisen pestokastikkeen omasta basilikasta. Tätä ei ole tarkoitus säästää, vaikka teinkin kaksi isoa purkillista, vaan voidella heti leivän päälle. Tömäkän makuista kastiketta, sillä panin siihen valkosipulia runsaasti! Ohje puhui neljästä kynnestä, minä panin kokonaisen sipulin plus kaksi isoa, juuri maasta poimittua kynttä lisäksi. Mies, joka ei pidä pestosta, päättikin ostaa valkosipulisilakoita itselleen. Hän rakastaa valkospulia, muttei ilmeisesti tällä kertaa sen tuoksua eli hajua.

Tästä siis se loppukesän hamstrauskausi on lähtenyt liikkeelle! - Kotivarastahan nyt on parina päivinä taas puhuttu, eikä varmaan aiheetta. Meidän kotivarassa on pääasiassa marjoja ja mehuja, mutta muuten voi kyllä tulla nälkä. Tosin yleisönosastossa yksi kaveri kertoi oman kotivaransa olevan kassissa neljä kiloa kaurahiutaleita ja 12 litraa vettä plus leikkuuveitsi. Kun joku ihmetteli, mihin veistä tarvitaan, niin tietysti ruokakassin puolustamiseen, kuului vastaus. Ei niinkään ryynien kuin veden takia. Vedestä hätätilanteessa ensimmäiseksi pula tulisikin. -

Naapuri tuli jo kyselemään, liikenisikö meiltä viinimarjoja hänen kaverinsa äidille. En vielä luvannut ottaa, kun en ole päässyt itsekään poimimisen alkuun, mutta eiköhän niitä riitä naapurillekin. Luultavasti tosiaan marjat rupeavat jo olemaan kypsiä tontin aurinkoisimmalla laidalla. En vain ole tullut ajatelleeksi, saati käyneeksi katsomassa niitä. Jos näin on, niin marjastus on aloitettava ensi viikolla Nimittäin ennen kun ne menevät rastaiden ja naakkojen suihin.

Hyvä, että jotain satoa tulee, sillä omena ei edes kukkinut, paitsi se pieni puu, jota ojamyyrä ei tappanut. Luumuista ei näy jälkeäkään.

Illalla piti lämmittää sauna, mutta vieraat viihtyivät sen verran myöhään, että jätän saunomisen tulevaan iltaan. Neuloin vauvalan villanuttua, tein muutaman sudokun ja jutustelin miehen kanssa. Hänen uuden sydänlääkkeensä lisäoireena (ehkä sen tai muun takia) on nyt ilmaantunut kuiva, ilkeä yskä, jonka hän melkein luulee tappavan itsensä. Voi itku!

Kun astmaa ja glaukoomaa sairastava mies saa vihdoin oikeilla lääkkeillä yskityksenä  ja hengenahdistuksensa kuriin, niin eikös toista sairautta hoideta taas samat oireet aiheuttavalla beetasalpaajalla ja jollain toisellakin lääkkeellä, ACE-estäjällä, joiden kummankin ykkössivuoireena mainitaan kuiva yskä, kun tavasimme käyttöohjeita.

Hoito-ohjeet sairaalasta olivat muutenkin taas vaihteeksi alapuolella arvostelun, tai siis ohjeita ei tullut lainkaan. Ehkä oletus on se, että kyllähän kaikki tämän tietävät? Jos mies yllättäen kuulee sairastavansa sydänvikaa - "merkittävältä näyttävää keskivaikeaa aorttaläpän vuotoa", niin luulisi siinä jotain elämäntapa- tai ruokavalio / juomaohjettakin annettavan. Mitä potilas tuossa tilanteessa edes itse älyää kysyä ja mitä pitäisi kysyä? Minua pelottaisi, jos antaisin pelon nousta ajatuksiini.