Äsken, puolisen tuntia sitten satoi niin että kattopellit paukkuivat. Nyt taas aurinko paistaa ja vain muutama sadepisara ikkunalasissa muistuttaa sadekuurosta. Ukkonenkin jyrähti pari kertaa. Otin  sadekuvia, mutta mitäpä niitä enää esittelemään, kun asia ei enää ole ajankohtainen. Sadepäiviä varmaan riittää vielä. Illalla kuvittelin kuvaavani venetsialais-ilotulituksia. Äänet kuuluivat, mutta mitään ei näkynyt enkä viitsinyt lähteä yön pimeyteen kuvausmatkallekaan.

En malta olla esittelemättä tätä ja samalla saan korjattua virheeni. Siis työ on nimeltään Melissa. Meirami on vielä paketissa odottamassa pistelyvuoroaan sukankutomisharjoitusten jälkeen. Niistä minulla on jo kaksi suunnitelmaa. Toiset ovat päivä- ja toiset yösukat ihan minulle itselleni. Jos nyt saan tehtyä edes kahta paria, mutta sen näkee sitten. Sukkalankaa ainakin on talossa tarpeeksi.

1251632555_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tätä on todella hauska pistellä. Voi olla, että pistot ovat epätäsmällisiä ja ehkä joku toinen osaisi kirjoa tasaisemmin ja kauniimmin. Itse olen tyytyväinen aikaansaannokseeni ja kyllä tästä kelpo tyyny tulee.

Sateeseen ja paisteeseen liitttyy tämäkin, päivän ilot ja surut -osasto. Mummo-ystäväni on saanut uuden lapsenlapsen, jälleen poikapuolisen. Tämä on hänelle jo viides lapsenlapsi ja neljäs poika. Onnea heille kaikille! Vauva on kuulemma tummatukkainen eli varmaan hyvin tunnistettavissa serkussarjaan.

Lehdessä oli vanhan opettajani kuolinilmoitus. Tieto ei tullut yllätyksenä ja ikääkin hänellä oli jo 94 vuotta. Näen silmissäni kuvan hetkestä, jolloin viimeksi näin hänet yhdessä tilaisuudessa ja siitäkin on jo aikaa. Muistiani tukee tietysti se, että otin hänestä tuolloin kuvan, mutta eiköhän useimmat omat opettajat muistu mieleen ilman valokuviakin.