Aamulla lumiaura sahaili ainakin kahteen kertaan meidän postilaatikon ohi, mihin heräsinkin. Kun kävin hakemassa lehteä, oli kaveri tietysti mennyt jo matkoihinsa. Tie oli aurattu, mutta vain ulkorakennuksen nurkalle. Ilmeisesti katon lumet olivat kolahtaneet tielle heti herra auramiehen poistuttua. Ainakin yritän ajatella, että ei hän sentään olisi peruuttanut traktoriaan toiseen suuntaan lumivallit nähtyään.- Tie nimittäin oli niin täynnä märkää nuoskalunta, että siitä ei olisi mennyt kuin kissa korkeintaan, ei jalkamies eikä auto ainakaan.

Aamupäivän toimia oli tien linkoaminen ennen postiauton tuloa. Minä en tehnyt asian hyväksi muuta kuin seisoin vieressä työnjohtajana pitäen lumilingon puhdistustyökalua varmuuden vuoksi kädessä. Jaa no, rappuja vähän lapioin. Ylityönjohtajaksi pestautui varis, joka nökötti koivun latvassa meitä vahtimassa.

Naapurin isäntä onneksi oli aurauskeikalla naapuriyhtiössä ja mies sai sovittua, että hän tulee siirtelemään lumivuoria vähän kauemmas traktorillaan. Turha kuvitellakaan, että kaupunki sitä tekisi. Mies tosin yritti soittaa kaupungille, mutta tiemestari oli ilmeisesti pannut puhelimen pöytälaatikkoon ja lähtenyt tarkastusmatkalle kylän toiselle puolelle, kun häntä ei saatu kiinni. Sen kyllä ymmärrän, että katolta tuleva lumi on meidän lunta, eikä kaupungin velvollisuus ole sitä siivota, mutta tie on muutenkin aurattu törkeän huonosti. Nyt kun ja jos sohjo jäätyy, niin sitten sitä vasta onkin kiva ajaa