Minun piti kirjoittaa vähän enemmänkin, mutta nyt tuli kiire. Ruokavieras on tulossa ja pitäisi olla jo keittiöpuuhissa tai ainakin levittämässä lakanoita narulle. Tietysti nyt, kun pesukone on hurissut koko päivän, lupailee sadetutka sadetta. Ilman tutkaakin sen voi nähdä, että pyykit on paras ripustaa sisälle.

Palataan asiaan paremmalla ajalla, mutta mukavaa viikonloppua, satoi tai paistoi!

Kirjoitin äsken tosi pitkän ja tulikiven katkuisen kirjoituksen, jossa haukuin tärkeistä asioista paikallisia päättäjiä, en sentään nimeltä mainiten, mutta melkein. Täällä ollaan purkamassa säästösyistä kuulemma vanhusten hoivakodin dementiaosastoa ja levittämässä pienen yksikön asukkaat ties minne tutusta, turvallisesta ympäristössä. Se oli yksi hulluus, mutta minulla oli pari muutakin esimerkkiä älyttömistä säästötoimista, kaikki eri kunnista.

Siteerasin myäs värssykaupalla vanhan virsikirjan virttä 440 - " Jo vääryys vallan saapi" Ja mitä tapahtui? Kaikki lähti ulkoavaruuteen ennen tallentamista eikä takaisin tule. Pah!

Piiskaa nokkosille ja pujoilla!

Näin se aika kuluu, mutta miksikäs ei kuluisi, kun tehdään töitä niin kuin kuin ennen  Pusulassa:

"Maanantai menee maates,

tiistai siin sivus,

keskiviikko ei ol kennenkään tyäpäivä,

torstakisil palkoil ei eletä,

perjantai on lauvantain aatto,

ja kuka pitää pyhän laillisena,

hän ei tee lauvantaina yhtään mitään."

Tarkoitukseni oli kuvata matkan päästä laitumella olevia hevosia. Hevosista viis, kun sain kuvaan tuon pilvilammasjonon.

Vielä lisää muutama vanha sananparsi:

Iittiläiset sanoivat: "Kyl miä kontille konstin tiälän, jos se ei kävel niin miä kannan."

"Ei niin pitkää vastamaata, ettei myötämaata peräst päin tule", sanottiin Nummella.

"Kuka tahtoo itteetäs kiitettävän niin vartokoon kualemaa, ja kuka moitittavaks niin menköön naimisiin". Vihti.

Vihtiläisiä nämäkin: "Ei millää Lohjan kylään öksy, kun kirkko joka pualta näkyy." "Potkii ku inkolaispuuro." (Inkoon puuro on perunapuuro, joka tosiaan keitettäessä potkii.)

Ja tämä: "Taas on pusulainen vihtiläisen piimäkupis, sanoi miäs, kun kärväinen piimäkuppiin lensi."

"Ku itte kysyy ja itte vastaa ni ei tartte kampraatii, ja viäl parein on ku ei kysy mitää ni ei tartte vastaakkaan mitää." Nurmijärvi.

"Palool eletää nyk ku viimist päivää vaa", sano Nahkelan muijat." (Paloo = Nurmijärven Palojoki, Nahkela = naapurikylä Tuusulan puolella)

"Porlammoiset on ärrän tärittäjii ja pyälijöiset ällän lällyttäjii", tiedettiin Lapinjärvellä oman pitäjän kylien murre-eroista.

Lapinjärveltä nämäkin: "Niihhän siä olet kun Iitist ja isäs ku Nastolast." "Kyl miä aina sen hyvän toiselle suan minkä ittelleinkin"sano entiin likka kun vahingon siip kaapas."

"Olekkos nähnyt meilän muijaa ja perälautaa, kysy entiin miäs vastah tulijalt kun pulotti muijan ja perälaulan."  "Kylän kohlis ja koukkupaikois Kimonkylän miäs kovaa ajaa." Lapinjärvi.

"Pituutta ja levyyttä ku Porlammin muijan päiväs." Orimattila.

Muutama muukin sananparsi Orimattilasta:

"Ohhoh, sano Ohkolan miäs, ku Orimattilan miäs kaatu."

"Nii se men itte erestää ku Suajan Kaisan ryynyvelli Lahren raitille."

"Harvaa ku herroja kirkos, sano Pakaan miäs oraitas."

"Jos ei muualt muijaa saara mennää Pakahalle, jos ne ouvat matalii ni pannaa tallat alle."´

Askolassa tiedettiin, että "jos ei miästä ni Kerkkoost, ei vaimoo ni Pornasist". (eli naapuripitäjistä). "Kävelee nokka pystys ko hiiri jauhovakas." "Hui hui ko on vileenkolee, ko ei o kaksii hopeeketjui kaulassain."

"Viälhää isäi, ku se nai äitei, van ku miä täyryn perin viaraan ottaa". Tämä sanonta on tunnettu ainakin Tuusulassa ja Orimattilassa.

Tämä "kansanviisauskokoelma" on poimittu kirjasesta Sananparsia Uudeltamaalta. Eteläsuomalainen osakunta on ne kerännyt ja julkaissut, WSOY kustantanut vuonna 1945.

Jos joku sanoo, että Uudellamaalla ei ole murretta, on täysin väärässä. On monenkinlaista murretta, mutta niitä vain kuulee enää valitettavan harvoin. Itse en osaa puhua, mutta kuulen mummin ja varsinkin hänen siskojensa puheen edelleen korvissani vuosikymmenten takaa.

Luonto kosti. Toin iltapäivällä tiskipöydälle orkidea-poloisen likoamaan. Se on vasta nyt kesällä ruvennut heräilemään horroksesta ja vaikken oletakaan sen kukkivan uudestaan meidän pimeissä huoneissa, niin ainakin se rupesi jo kasvattamaan uutta lehteä. No, en pariin viikkoon ole vilkaissutkaan koko kasvia, mutta nyt tuli mieleen kantaa se ja kaverinsa hoitoon. Uudet lehdet ovat nyt toiveajattelua, sillä mies tuli äsken tupaan ja kauhisteli, kun koko pöytä oli täynnä muurahaisia. Niinpä olikin, samoin kukkapurkki oikein kuhisi niitä kukkakeppiä myöten. Onneksi oli edes jauhemaista myrkkyä, jota muurahaiset saivat niskaansa.

Nämä ovat takuulla sukua sille yhdyskunnalle, jonka viime viikolla hävitin yläkerran ikkunalaudalta ja kukkaruukuista, sillä ikkunat ovat suunnilleen samalla kohtaa ja ainakin samalla seinällä. Vanhan talon täytteet ilmeisesti ovat näille mahdottoman otollinen paikka eivätkä veitikat aio helpolla antaa periksi. Yritin kuvatakin otuksia, mutta ne ovat niin vikkeliä, että kuvista ei tullut mitään.

---

Mies on parhaillaan puhelimessa. Jätin hänet rauhassa juttelemaan kaverinsa kanssa, jonka vaimo sai jokin aika sitten vakavan sairaskohtauksen. Olin äsken kuulevinani sivukorvalla, että kuolemantapausta ei kuitenkaan ole perheessä ollut. Pian kuulen tarkemmin, mutta sen verran vakavasta tapauksesta lienee kysymys, että ystävämme vaimosta tuskin enää on työelämään. - Näitä ikäviä uutisia tulee yleensä aina kasapäin, kun alkuun pääsevät.

Lauantai-aamu alkoi kaikkea muuta kuin mukavasti. En toivo lisää huonoja uutisia, joskaan en ylläty niistä. Vanhuksilla ei mene hyvin, vaikka he toista kuinka väittäisivät. Kun siellä käy, niin kaikki on hyvin, ei ongelmia, ei tarvita apua, mukavaahan tässä on kaksistaan köpötellä. Todellisuus on ihan jotain muuta, kertoi käly, jolle isä onneksi pystyy purkamaan huoliaan. Ja kuormittamaan tätä entistä pahemmin.

Äiti menee alaspäin kovaa vauhtia. On vain hetken kysymys, kuinka kauan hän enää voi olla kotona ja kuinka kauan isä jaksaa. Molemmilla on turvarannekkeet ja rollaattorit, mutta kumpaakaan äiti ei suostu käyttämään. Ei edes keppiä ja niin hän oli taas tehnyt yhden kuperkeikan. Onneksi nyt ei sattunut, mutta seuraavalla kerralla voi jo ollakin käsi tai jalka poikki. Turvarannekkeen hän oli varmuuden vuoksi piilottanut. Nyt oli kysymys siitä, että kokoon rullattuja mattoja oli pitänyt yrittää levittää lattialle. Ne on ilmeisesti pakko viedä kokonaan pois talosta tai jos kannetaan vintille, niin ainakin tarkistettava, ettei yksikään muu avain talossa sovi lukkoihin.

Sanoinkin miehelle, että jos minusta tulee samanlainen, niin hänellä on täydet valtuudet toimittaa minut vaikka minkälaiseen hoitolaitokseen mieluummin kuin urheasti yrittää hoitaa kotona. Siitä ehkä pitäisi tehdä ihan virallinen paperi niin kauan kun vielä on oikeustoimikelpoinen.

Lukko-ongelmia oli meilläkin. Herättyäni yritin ensimmäiseksi avata parvekkeen oven, jotta tämä kostea kuumuus olisi vähän haihtunut. Ylhäällä on kuuma, vaikka miten pitäisi ikkunoita yötä päivää auki, sillä tänne ei saa ristivetoa muuta kuin parvekkeen kautta.

No juu, lukossa oleva avain vain naksahti vähän eikä tapahtunut mitään. Naksahti toisenkin kerran eikä vieläkään mitään. En uskaltanut sitä sen enempää räplätä, ettei avain katkeaisi. Mieskin yritti. Hän ehti jo lukkoliikkeeseen asti ennen kuin keksi, että otetaanpa ruuvimeisseli käteen ja sillä lukko avautuikin. Joskus aikojen alussa avain tosiaan on katkennut lukkoon ja nyt se kai oli liikahtanut sopivasti lukkopesässä eikä päästänyt lukkoa avautumaan. Onneksi vika tuli korjattua näin helposti. Jätimme varmuuden vuoksi oven viereen vara-avaimen eli ison ruuvimeisselin.

Jatkoa kertomukseen "Tapahtui meillä tänään". Tyhjensin tiskikonetta ja sieltä löytyi yksi todella hyvin pesty peruna! On täysi mysteeri, milloin ja miten se sinne on joutunut. Eilen tietysti joko ennen tai jälkeen keittämisen.

Toinen mysteeri:

Vanhan kasvimaan kulmalla kukkii tällainen mätäs. Kasvikirjan perusteella se on luultavasti mätästädyke, jokin tädykelaji joka tapauksessa. Se on tullut vuosia sitten ehkä samassa siemenpussissa vieressa kukkivien markettojen ja lupiinien kanssa. Ilmeisesti nämä siemenet ovat nyt heränneet henkiin tai sitten olen perannut muina vuosina taimet pois ennen kukintavaihetta. Lupiinit ja marketat eivät kuole kitkemälläkään. Tämä on nätti kukka joka tapauksessa ja saa jäädä kaikessa rauhassa kukoistamaan, vaikka jossain vaiheessa mies aikookin niittää kasvimaan rikkaruohoviljelmän matalaksi.

Muutama muukin kukka on omia aikojaan ilmestynyt uuteen paikkaan. Ihmettelin kai jo aikaisemmin vaaleanpunaista akileijaa, joka on yhtäkkiä ruvennut kukkimaan pihassa. Samalle kellarinkatolle eli kivikkoon on ilmaantunut myös valkea pikkukukkainen kasvi, joka on selvästi joku kulttuurikasvi, mutta minulle täysin vieras. Sitä pitää muistaa etsiä kasvikirjasta. Kolmas yllättäjä on sininen iiris, joka on lennättänyt pari siementä - edelleen tähän samaan mäkeen. Vanhat puutarhat voivat tuottaa kivoja yllätyksiä.

Toivottavasti viikonlopun yllätykset olivat jo tässä.

Otsikko oli vallan toinen, sillä ehdin toivottaa hyvää Uunon päivää ja saman tien tarjota onnittelut perjantain sankareille. Kurkkasin varmuuden vuoksi nimipäiväkalenteria ja kas, tämä Villi-Viveca-Viini näytti viettäneen tänään myös nimipäiväänsä. Niin että nimpparikahveille, tervetuloa! Kuva on tosin viime kesältä. Sen jälkeen olen jo ehtinyt rikkoa tämän nätin termoskannun enkä löytänyt edes samanlaista tilalle.

Päivä oli sinänsä erittäin hyvä lukuunottamatta muutamia seikkoja, joista en voi olla pauhaamatta. Olisikon siis ollut oikea Uunojen päivä? Enkä nyt ota kantaa maailman tai valtakunnan tai edes oman lähialueen poliittisiin sekoiluihin.

Aloitetaan päivä alusta. 

Meille oli tulossa kaksi postilähetystä. Toisesta sain jo eilen Matkahuollon viestin kännykkään, että sinne tulleen paketin voisi noutaa tietystä Siwa-kaupasta. Tämä on sinänsä ihan kiitettävää palvelua että ilmoitetaan. Niin me sitten ajaa huristimme matkahuollon ohi kohti kaupungin suunnilleen äärilaidalla olevaa kauppaa, joka nyt vain sattuu olemaan samaa postialuetta meidän muiden laitakaupunkilaisten kanssa, joilla ei ole omaa postikonttoria.

Ellei kuski olisi tuntenut sitä kaupunginosaa, en olisi varmaan ilman karttaa eksynyt koko kauppaan, olkoon vaikka vuorokaudet läpeensä auki. Ajelimme kapeita pikkukatuja, tarkkailimme omakotitalojen pihoja ja yhden talon eteen pikkutyttöjen perustamaa kotikirpparia, mutta toki saimme pikkuisen paketinkin. Edellisestä käyntikerrasta olimme oppineet, että paketti on noudettava ihan henkilökohtaisesti ja vielä tarkkaan todistettava henkilöllisyys, kun mies olisi kätevästi hakenut minunkin pakettini tutusta postista.

Mainittuun itellaan johtikin kulkumme seuraavaksi, noutamaan toista pakettia. Se tuli toisesta postimyyntifirmasta, jonka olin saanut vaihtamaan toimituspaikaksi tavallisen postikonttorin äksyn ärrän tädin tilalle, jolta tämän puodin paketit on kilpailutuksen seurauksena normaalisti haettava.

Apteekkiasiat sujuivat ihan tavallisesti, joten seuraavaksi suunnistimme ruokakauppaan. Ensimmäiseksi paheksuimme kaupan oven sisäpuolella olevia nuutuneita ja kokonaankin janoon kuolleita purkki- ja irtokukkia. Käsittämätöntä, että jollain puodilla on varaa pitää sellainen käyntikortti itsellään. Kun kauppiaasta ei yleensä näy hameen heilaustakaan, niin ei voi edes valittaa.

Päätimme näin hellepäivänä ravita itsemme uusilla perunoilla ja sillillä. Osa uusista perunoista oli tämän vuotisia, mutta kuivia käppänöitä, jotka oli ehkä nostettu viime viikon alussa. Silloin nimittäin satuimme saamaan todella hyviä ruotsalaisia pottuja. Sen jälkeen olemme nähneet, miten puotipuksi kaataa lisää edellisen lastin päälle. Ei siis sitä!

Jo aikaisemmin totesimme, että ei nyt ole kotimaisen Siiklin aika, vaikka kauippias mitä väittäisi. Kotimainen pottu on kai pääosin vetistä Timoa, jota emme osta, kun sitä eivät viljelijät itsekään syö. Menin kuitenkin lankaan, kun kyltin mukaan "kotimainen Siikli" oli samalla pöydällä muiden uusien perunoiden kanssa. Ulkonäöstä, kuoresta, iduista ja mausta päätellen potaatit olivat olleet uusia suunnilleen viime elokuussa.

Sitten sillihyllylle, josta ostimme kolme purkkia: pienen valmistajan ainakin minun makuuni hyvää lime-pippurisilakkaa, jotain sinappisilliä jota ei vielä maisteltu ja kolmanneksi jotain ketjun teettämää katkarapu-mätimössöä, joka näytti kaupassa hyvältä. Kun kotona tutkimme sitä, oli myyntiaikaa vielä jäljellä ainakin kolme viikkoa, mutta maku ja rakenne oli paha. Mahdollisesti tämä epämääräinen, tekoaineista väsätty salaatti oli jopa vähän pilaantunutta.

Kaikkiaan asiointimatkamme kesti puolitoista tuntia muutaman paketin, parin lääkkeen ja epäonnistuneiden ruokaostosten takia.

Me olemme niitä asiakkaita, jotka tiedämme kyllä oikeutemme, mutta emme yleensä viitsi kantaa näitä mätiä kamoja takaisin, vaan äänestämme ennen pitkää jaloillamme. Euro on hyvä neuvonantaja.

Kotona sattui vielä yksi vastoinkäyminen täällä työhuoneessa. Ihmettelin jo eilen, miten joku napsahti. Tänään napsahti taas ja nyt se selvisi: muurahaisarmeija on valloittanut ainakin yhden santpaulia-purkin, myllännyt mullat nurin ja tiputellut joko multaa tai itseään lattialle. Siitä äänet. Heitin runsaasti myrkkyä ruukkuun ja tutkin huomenna tilanteen. Mistä hitsistä ne osaavatkin aina tulla sisölle?

Kuvailin eilen riippumatosta käsin kaikenlaista silmiin osuvaa, muun muassa tämän kirjavan, pienen perhosen, joka lymyili korren takana. Tunteekohan kukaan tätä? Minulla ei ole perhosalan tuntemusta eikä talossa taida olla perhoskirjoja.

Tänään mies yllättäen otti puutarhatraktorin esille ja leikkasi niityn nurin. Se oli rohkea teko tällaisena hellepäivänä, mutta paljasti hirmuisen määrän myyränkoloja ja oli jo senkin takia tarpeellinen toimenpide. Itse toimin avustavana perheenjäsenenä ja leikkelin pajunoksia pois kuskin tieltä. Projekti jatkuu.

Päälle päätteeksi verensokerini on jostain syystä ollut tänään selvästi aikaisempaa korkeammalla enkä käsitä syytä. Kun edellisen kerran käytiin postissa, tuli sieltä paketti kalliilla rahalla ostettuja mittaliuskoja. Nyt teen tulevaa silmälääkärikäyntiä varten tuoretta tilastoa sokeriarvojen mahdollisesta heittelystä. Kaupungin liuskat, joiden piti kestää elokuun alkuun, loppuivat jo kaksi kuukautta sitten.

Lisäys seuraavana päivänä: Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, joita tein viime yönä. Ei tässä muuta korjausta. Uusi päivä, uudet kujeet.

Olen ennenkin arvellut, että ihminen saa sen verran reppuunsa kannettavaa kuin kulloinkin jaksaa kantaa. Ei, ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta kuitenkin jotain. Onneksi kaksi kiveä sieltä repusta poistuikin, ei pitkälle vaan juuri niin lähelle, että ne sieltä äkkiäkin voivat palautua takaisin. Tarkoitan tietysti vanhempieni vointia. He olivat toissapäivänä hyväntuulisia, mutta väsyneitä.

Mies lähti aamulla sairaalatutkimuksiin hyvin vastahakóisesti. Melkein luulen, että jos olisi kehdannut tai vaimo ei olisi vieressä vahtinut lähtöä, niin miekkonen olisi voinut vaikka peruakin koko menonsa. Kun hän kotiutui iltapäivällä, oli plakkarissa kaksi lääkereseptiä. Kyllähän me tiesimme, että sydänvaivoja epäiltiin ja nyt se sitten vahvistettiin. Läppä falskaa, sydämen vajaatoimintaa.  Olimme kumpikin aika tavalla omissa aatoksissamme loppupäivän. Minä makasin riippumatossa, mies istui vuorotellen ulkona ja sisällä. Jotenkin en saanut itsestäni tukevaa ja kannustavaa vaimoa,

Kun hänellä on tämän vuoden puolella jo 67-vuotissynttärit, niin voi varmaan olettaa, että vaivojakin tulee entisten lisäksi. Mutta karmeista, jatkuvista kivuistaan hän arvatenkaan ei puhunut lääkärille sanaakaan. On kuulemma helpompi kärsiä kuin olla täydessä pöppörässä. Tavanomaiset kipulääkkeet eivät auta.

Vaikka olisi apea päivä, niin aina siihen mahtuu paljon mukavaakin. Nyt runsaasti aurinkoa ja oikeaa kesän tuoksua sekä ahkerointia ompelukoneen kimpussa.

Käsityöni, siis se ennakkoon mainostamani saunatakki tehtynä pyyhkeiden raadoista, edistyi melkein valmiiksi. Oli muuten hyvä terapiatyö, kun odottelin ukkoa kotiin.

Kun suunnittelee työnsä huonosti, joutuu paikkaamaan. Minäkin sain rakentaa koko kimononmallisen vaatteen alaosan uudestaan eikä siitä tullut ohutta ja kevyttä, vaan aika paksu takki. Pidennysoperaatio johtuu vain siitä, että ööh - pätkäisin yläosan turhan reippaalla kädellä mittaamatta pituutta tarpeeksi huolellisesti.

Jätän luultavasti kaikki napit ja renksut tekemättä ja ainahan voi käyttää vyötäkin. Myönnytys kesälle! Kun vaate ei ole nähnyt silitysrautaa eikä ehkä näekään, niin saumat repsottavat sinne ja tänne, mutta tuskin haittaa. Etukappaleet ovat liian leveät, mutta niihin en enää uskaltanut kajota .

Saakohan tästä kollaasista mitään selvää? Keskikuvassa on lähinnä oikeita värejä, ruskeaa ja muutamaa beessiä pääasiassa, mutta eteisen kellertavä valo häiritsi kuvausta. Kaikki pyyheliinat ovat todella eri värisiä, mutta paksuudeltaan suunnilleen samaa tasoa, vaikkakin jotkut ovat kuluneempia ja siten ohentuneita.

Vasemmassa laidassa on toinen myönnytys kesälle eli lyhyt hiha. Tästä tosiaan piti tulla lyhyt kesätakki, mutta tulikin liian lyhyt, joten pakko oli pidentää, että ulottuis edes pyllyn alle.

Kirjotuilla kukkasilla peitin muutamaa hiutanutta kohtaa, suoraan sanottuna reikää. Vaikka vaate riippuu oikealla puolella olevassa kuvassa henkarissa, ei siitä silti saa oikein selvää kuvaa. Malli on helppo: olen yhdistänyt eri värisiä ja kokoisia pyyhkeitä yhteen ja vähän kaartanut kaula-aukkoa. 

Oranssi pyyhe hyppää silmille, mutta edustakoon elämäniloa! Itse asiassa löysin myöhemmin paremmin väritykseltään sopivan kappaleen, mutten enää viitsinyt purkaa tätäkään. Sen piti olla samaa froteeta, mutta on selvästi myös paksumman tuntuinen ja näköinen.

Huomenna ehkä kirjailen muutaman kuvion lisää ja sitten tämä pääsee heti käyttöön.

Pistetäänpä nyt yhteen syssyyn kaikki kuulumiset eli raporttia tämän ja vähän eilisenkin päivän tekemisistä. Olen aika tyytyväinen itseeni, jos suoraan sanon.

Puutarhahommat ovat jääneet melkein tekemättä näiden sukuhuolien takia, mutta nyt ne ovat siinä vaiheessa, että voin jo kertoa niin teille kuin itse kasveillekin, että sen kun vain kasvavat. Ja kasvavathan ne, jos Luoja suo aurinkoa päivällä ja sopivasti sadetta yöllä eivätkä vihulaiset syö niitä.

Jos joku oikea puutarhaimmeinen tulisi katsomaan plantaasiani, niin kuolisi varmaan nauruun. Olisikohan siinä 6 neliömetriä aidattua kasvimaata? Ainakin nyt maa tuoksahtelee vahvasti sille tervanhajuiselle tökötille, jolla yritän häätää muurahaiset, myyrät ja muut sellaiset vähintään naapuripitäjään.

Aita on esteenä esimerksi oravien, fasaanien ja jänisjussien varalta. Pupu on aikaisempina kesinä nautiskellen aamuauringosta loikoillut kesäkurpitsan katveessa. Nyt kurpitsalla ei vielä ole katvetta, mutta eiköhän asia vähitelen korjaudu. "Rakensin", oikeammin kokosin aidan samoista tarvikkeista kuin viime vuonnakin eli vanhoista aidanseipäistä ja hevostarhan aidanseipäistä sekä kahden lajin verkosta, korkeammasta ja matalammasta, vihreästä ja metallin värisestä. Ns. portti eli osa verkosta avataan ja suljetaan yksinkertaisimmlla mahdollisella menetelmällä. Aita ei ole edustuskelpoinen, muttei näy kovin moneen suuntaan. Naapurijoutomaan puskista on kerrankin hyötyä, ne ovat hyvä näkösuoja.

Lentävien lintujen hyökkäyksiin en ole sentään varautunut, mutta riskejähän täytyy joskus ottaa. Suurempi riski ovat ojamyyrät, ne hirveän näköiset oliot, jotka kaivautuvat maan alta. Tontinlaita, se joka kasvimaata esittää, on niin täynnä reikiä, että kaikkiin en millään voi kaataa sitä pahanhajuista tököttiäkään.

Kasvimaantilkkuni jakaantuu kolmeen osaan: takalaidalla on yrttitarha, jossa talvehti oregano, sitruunamelissa ja miten kuten ruohosipuli sekä yksi valkosipuli, jota kasvatan hajuhaitaksi näille elukanriiviöille. Yksi kovavartinen pieni kasvinalku saattaisi olla timjami. Joka tapauksessa istutin sen viereen toisen timjamin taimen (melkein suoraan K-kaupan vihannestiskilta). Oregano leviää pyytämättäkin, mutta työnsin kuitenkin senkin kupeeseen pikkuisen alun. Penkin päässä on kolme salvian tainta. Tilliä on kaksi riviä rajaamassa yrttimaata. Nämä viime mainitut ostin varmuuden vuoksi puutarhalta, kun tilli ainakaan ei ole vielä itänyt.

Tulevaisuudessa komeasti tuulessa heiluvien tillinvarsien jälkeen maassa on kaksi kesäkurpitsan tainta. Mahdollisesti ne saavat vielä pari seuralaista, jotka ovat vasta itäneet kasvihuoneessa. Kasvimaan laidalle kyvin auringonkukan siemeniä ihan vain koristeellisuuden takia. Joka nurkassa on yksi keltainen, pahan hajuinen samettikukka karkottamassa kirvoja ja ehkä houkuttelemassa toivottuja vieraita, pölyttäjiä ja leppäkerttuja. Vielä pitää kantaa muutama tiiliskivi astinlaudoiksi, etteivät varpaat multaannu.

Aidatun kasvimaa-alueen toisella laidalla on villivattumaa ja yllättäen löytynyt viinimarjapensas, joiden toivoisin vähitellen jalostuvan hellässä hoidossani. Kaksi viime kesänä ostettua viinimarjaa ovat joka tapauksessa tätä sureampia. Vadelman varsinkin vaatii jatkuvaa vahtimista. Nurmikon suunnalla ei ole ongelmaa, sillä se menee ruohonleikkurilla, mutta vatulla on suuri hinku levitä kasvimaalle.

Kasvihuoneessa on kasvamassa viisi tomaattia, kaksi kurkkua plus yksi kitukasvuinen, kaksi kesäkurpitsaa, muutamaa tavallista lajia salaattia ja rucolaa, basilikaa, talvehtinutta ja jo nyt kauniisti kukkivaa salviaa ja luultavasti liian myöhään kylvettyä uudenseelannin pinaattia. Kaksi amppelimansikkaa ja yhdessä amppelissa itämässä kesäkukkia. Vesitynnyri, vanha lundia-hylly työvälineille ja aineille, pyöreä pöytä sinisellä muoviliinalla verhoiltuna ja kaksi tuolia lepohetkeä varten. Pöydällä toistaiseksi kaksi samettikukkaa, joiden tehoon uskon kuin pukki sarviinsa.

Kasvihuoneen ulkopuolella on kaksi kasvipenkkiä, joista toisessa kasvaa talvehtineet ruohosipuli ja piparjuuri, pari valkosipulia sekä yksi samettikukka. Kylvetty on papua, joka ei vielä ole itänyt. Jotain muutakin ehkä kylvin, muttan enää muista mitä. Yksi maa-artisokan taimi siellä ainakin on. Luulin, että vanha vihulainen, tämä maa-artisokka olisi kokonaan joutunut myyrien evääksi, mutta vanhalla kasvimaalla niitä näyttää sittenkin nousevan lisää. Pidämme kyllä behamel-kastikkeella kuorrutuetusta maa-artisokasta, joten kokonaan en haluaisi sitä hävittää. Eikä siitä eroon pääsekään, sillä se mokoma kasvaa varmaan atomin kokoisesta palastakin.

Toisellakin kasvihuoneen sivulla on kapea penkki, jonka päässä rehottaa raparperi. Sitten tulee papua, joka on eri lajia mutta samalla kohdalla kollegansa kanssa, sillä viritin katonharjan yli verkon, johon nämä voivat tarttua ja kiipeillä niin ylös kuin haluavat, jahka nyt ensin itävät. Varasiemeniä on onneksi vielä jäljellä. Tässä penkissä on kaksi vakoa ringeblummaa siis kehäkukkaa kannustamassa muita kasveja kasvamaan. Se onkin ainoa, joka on itänyt. Täällä on myös tilliä ja persiljaa. Idätin vähän persiljaa sisällä ja kuskaan ne pian ulos, että edes jotain vihreää olisi siinäkin penkinpäässä.

Luulin, että vanha vihulainen, maa-artisokka olisi kokonaan joutunut myyrien evääksi, mutta vanhalla kasvimaalla niitä näyttää sittenkin nousevan lisää ja tämän löysin melkein nykyiseltä kasvupaikaltaan. Pidämme kyllä behamel-kastikkeella kuorrutuetusta maa-artisokasta, joten kokonaan en haluaisi sitä hävittää. Eikä siitä eroon pääsekään, sillä se kasvaa varmaan atomin kokoisesta palastakin.

Purkkiperunat kasvavat ainakin vartta, kateperunoista ei näy jälkeäkään lehtisilpun alta. Liekö myyrä syönyt siemenperunat? Kaikki potutkin ovat nyt ulkona, kun nostin ruukut ulos kasvihuoneesta. Taimet näyttävät virkeiltä.

Tekemistä rittää edelleen. Yllätysmarjapensaita on enmmänkin. Lähes kasvihuoneen oven edestä löytyi keväällä ruohon seasta viinimarjan ja juhannusaattona vähän kauempaa karviainen. Kumpikaan ei tee marjoja enkä ihmettelekään. Niiden ympäristössä on vielä perkaamista. Koneilla ei suoraan uskalla ajaa paikkaan, jossa kilisee vanhoja lasinpaloja, kaljapullon korkkeja, kiuaskiviä, narunpätkiä ja erittäin runsaasti vuohenputkea. Siirän karviaisen toisen puskan viereen ja yritän jättää sivuun tilaa iiriksille. Niiden penkki pitää ainakin perata ja kunnostaa.

Välillä voimat loppuvat, mutta silloin istun lepäämään tai rupean katselemaan maailmaa tästä kuvakulmasta. Eivät nämä sentään liian vakavia asioita saa olla.

Näitä askareita olen tehnyt nyt kahtena päivänä. Selkää kolottaa, mutta mieli on hyvä. Kävimme eilen moikkaamassa vanhuksiakin ja siitäkin käynnistä jäi hyvä mieli. Siellä kaikki nyt olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tänään tätä, huomenna ehkä taas toista. Väsyneitähän he ovat, mutta selvästi molempien kotona oleminen on tehnyt hyvää.

Eko-kylpytakin teko on minulta vielä vähän kesken. Yläosa on hyväksi havaittu, mutta ompelen vielä helmaan pidennystä. Sopivia pikkupyyhkeitäkin löytyi aamulla tarpeellinen määrä, en vain ehtinyt ompelemaan, saati kuvaamaan. Kaikkea ei vaan ehdi.

Tämä maisemakuva riippumatosta katseltuna on vanha, mutta ei tämä miksikään siitä ole muuttunut. Uusia kuvia tulee kasveistakin sitten kun nämä veitikat ovat ruvenneet kunnolla kasvamaan.

Juhannusposti toi mukavan yllätyspaketin, jota en ollenkaan muistanut voittaneeni joskus keväällä. Miksemme voisi harrastaa useammin tällaisia ylläreitä, jotka lämmittävät enemmän kuin paksu villapaita keskellä kesää ja ovat kuin läheisen kaverin halaus?

Lähettäjä, Pappi puikoissa -blogin käsityötaituri ja muutenkin kiva blogiystävä oli paketoinut minulle itse tekemänsä suloisen kortin, iloisen värisen tiskirätin sekä kaksi iki-ihanaa pikku liinaa. Arvaatte varmaan, että olen iloinen. Lähettäjä ehti jo laittaa omaan blogiinsa kuvan näistä, mutta minä olen ollut vähän saamaton. Toki kiitin lähetyksestä jo aikaisemmin, vaikken saanut aikaiseksi tätä kuvan ottamista.

Tämä päivä on mennyt perheessämme käsi- ja taidetöiden merkeissä. Mies harjoittelee parhaillaan uudella trumpetillaan, jonka posti kiikutti sopivasti ennen juhannusta. "Sataman valot" kuuluu menevän parhaillaan. Hän harjoitti soitantoa, tosin pääinstrumentillaan, jo aikaisemmin tänään, lähti aamulla keikalle ja kotiutui vasta joskus puoli neljän paikkeilla.

Minäkin olen ollut tänään taidetöiden kimpussa eli näperrellyt itselleni kesäistä aamutakkia vanhoista, pehmeäksi kuluneista froteepyyhkeistä. Tarvittiin yksi tummanruskea ja kaksi vaaleanruskeaa kylpypyyhettä sekä yksi käsipyyhe. Harmillista kun takista tuli jakku eli pituutta ei ole ihan tarpeeksi. Mietin hetken mitä teen. Virkkaan ehkä kivijalan, jätän lyhyeksi tai uhraan vielä pari pyyhettä? En muuten juuri kaipaa  kylpytakkia, mutta kun käväisen aamulla postilaatikolla, niin ei sitä ihan paitasillaan voi mennä.

Kuva tulee perässä jahka saan tämän tekeleen kuvausvalmiiksi.

Täällä sataa, mutta siitä viis. Hyvää juhannuksen aikaa kaikille!