Se tuli nyt. Nimittäin digiboksi. Kävimme eilen vähän vain tarkistamassa markkinatilannetta ja ruokakaupassa sattuikin olemaan kahdenkympin alennus ennestäänkin markkinoiden yksinkertaisimman ja kaikin puolin halvimman hintaluokan digiboksista. Tunnettu merkkituotekin vielä, joten ajattelimme, että riski on nyt minimoitu, jos se loota joka tapauksessa on hankittava. Mies ilmoitti valmiiksi, että hän ei sitten koske laatikkoon sormellaankaan, etenkään jos ilmaiskanavilta ei tule Winbledonin tennistä.

Minä ryhdyin asentamaan boksia tavattuani ensin käyttöohjeen kahteen kertaan läpi ja todettuani, että osan tekstistä ymmärrän, osaa en. Hyppäsin siis viimeksi mainitun osan yli ja soitin Tyttärelle. Hän oli viime viikolla asentanut oman boksinsa, oli Lapsenlapsi mainostanut. Tytär neuvoi katsomaan netistä ohjeita, koska hän itse oli käsittänyt oman vehkeensä käyttöohjeen neuvoista tuskin mitään. Tämä tuntui lohdulliselta ja totta tosiaan, osoitteessa www.digitv.fi olikin ihan selkokieliset asennusohjeet. Jätin tietokoneen auki ja riensin alakertaan asennuspuuhiin.

Totesin heti, että aikaisemmin jostain lukemani neuvo "tarkista mitkä johdot tulevat laitteen mukana" oli täysin asiallinen. Pakkauslaatikon päällä olisi voinut olla tästä asiasta pieni huomatus. Antennipistokkeeseen menevät kaapeli oli tietysti telkkarissa, mutta sen lisäksi tarvittiin vielä toinenkin piuha, jota ei ollut enempää telkkarissa kuin boksin mukanakaan.  Eipä tietenkään. Onneksi kotona sattui olemaan yksi ylimääräinen johto vanhan videolaitteen jäljiltä. Laite meni ajat sitten kaatopaikalle, johto onneksi jäi kotiin. Kaikki piuhat löysivät paikkansa ja sitten vain asentamaan kanavia. Se sujui leikiten, siis lähes automaattisesti, kun silloin tällöin napsautin ookoon. Ja ihmeiden ihme: kuva näkyi entistä kirkkaampana ja selvempänä ja uusia kanaviakin oli ilmestynyt taivaan tuulista.

Silti minulla on huomautettavaa. Käyttöohje oli sinänsä ihmisen kääntämä, siis luettavaa tekstiä. Silti siinä ei sanottu, miten laite ylipäätään pannaan päälle ja että siihen tarkoitukseen tarvitaan edelleen vanhaa telkkarin kauko-ohjainta. Onneksi olin napannut tämän tiedon jostain iltalehden kolumnista. Käyttöohjeessa ei myöskään sanottu, miten tekstiteevee toimii. Eikä sitä, miten toimii ohjelmakartta tai millä hienolla nimellä tuo nyt sitten onkaan, ja toimivatko nämä yhdessä ja vuorotellen telkkarin kanssa, kuten analogisilla kanavilla oli tapana tehdä vai erikseen ja jos, niin miten. Nämä jutut onvat minulla vielä oppimatta. Toistaiseksi teen kuten samaisen kolumnistin isä, vai appiukkoko mahtoi olla: katson tekstiteeveetä analogisesti ja luen ohjelmat lehdestä. Jos tässä laitteessani on jotain muita uusia, ennen näkemättömiä ominaisuuksia, niin niiden olemassaolosta minulla ei ole tietoa.

Miten hemmetissä voidaan koko kansaa koskettavat asiat tehdäkin näin monimutkaisiksi ja vaikeiksi? Telkkarissa pitäisi olla kaksi nappia: ein ja aus eli päälle ja pois. Käyttöohje pitäisi aina koeluettaa omalla mummolla ennen painattamistaan. Tekniikalla ei pidä kiusata ihmisiä. En pidä itseäni minään tekniikan ihmelapsena, mutta osaan sentään lukea käyttöohjeita, olen jopa itse kirjoittanut niitä. Olen käyttänyt jo suunnilleen 20 vuotta päivittäin tietokonetta. Silti mulla tämä harjoitus otti lujille, mutta entäs sillä mökin mummoilla ja paapoilla? Ei ihme, että jo nyt 4200 kansalaista on irtisanonut telkkarilupansa.

Vempaimen asennus otti oikein hartioihin, mutta ei siinä vielä kaikki. Kapulan näppäimet ovat pienenpieniä ja niiden tekstit piiperrystä kuin kärpäsen kakka. Ilman hyvää valoa tai taskulamppua ja suurennuslasia ei teksteistä saa mitään selvää. Paksulla töppösormella ei meinaa edes osua oikeaan näppäimeen. Ei ihme, että etukäteisohje kehotti tarkistamaan kauko-ohjaimen näppäimet. Sitähän en muistanut enää kaupassa.

Vaikka laite kyllä nyt toimiikin - ainakin toistaiseksi - ja kuva tosiaan on kirkas ja hyvä sekä teksti oikean ohjelman kohdalla, niin onhan se sentään älytöntä, että toiminnot ovat käyttöominaisuuksiltaan huonompia kuin ilman digiä. Kuin suoraan edelliseltä vuosituhannelta. Eikä yhden päivän käyttökokemus tietysti vielä todista laitteen toimintavarmuudesta mitään. Näen oikein sieluni silmillä, miten kaatopaikat pian täyttyvät erilaisista vanhoista telkkareiden ja digiboksien raadoista.

Isäntä huomautti, että jos me se toinen telkkari taloon ostetaan, niin eiköhän mennä kauppaan katselemaan digitelkkareita. Lykätään ostoa siksi kunnes on varaa ostaa se. Ja jos nyt tekniikka muuttuu, niin kaipa siihen sitten saa taas ostettua jonkun uuden boksin...