Kuvasin tämän kukkasen tänä aamuna. Kuten näkyy, siinä on klematiksen eli jalokärhön kukka, joka on juuri avautunut. Minusta se on selvästi sininen.

1744673.jpg

1744684.jpg

Eikös vaan tässä alemmassa kuvassa ole enemmänkin liilaan vivahtava kukka? Mallikin on aivan erilainen. Mutta yllätys, yllätys, kyseessä on sama kasvi, se jonka sain synttärilahjaksi ja joka istutettiin ulos isoon ruukkuun. Jos kukka osaisi puhua, niin tämä alempi pörröpää varmaan kertoisi, millä salaisella aineella se on höystetty. Ei todellakaan uskoisi, että on samasta kasvista kysymys.

Sitten vakavampiin asioihin. Kuvasin tuon kukan aamulla erityisesti kunnioittaakseni naapurin emännän muistoa. Hautuumaan kappelissa on juuri parhaillaan siunaustilaisuus menossa ja haluaisin toivottaa hänelle, itselleni ventovieraalle ihmiselle hyvää matkaa sekä voimia ja siunausta tänne jääneille. Jos olisimme kunnolla tunteneet emännän, olisimme ehkä menneetkin hautajaisiin. Nyt lähetimme adressin. Tunnen syvää myötätuntoa etenkin iäkästä leskeä kohtaan. Hän on iäkäs veteraani, isäni tuttuja ja käsittääkseni myös sotakavereita.

Tässä on erilaisia syitä, joiden takia ei olisi ollut kovin korrektiakaan työntyä paikalle, vaikka miten kuolinilmoituksessa esitettiin ystävällinen kutsu. Silti minulla kyynelet valuivat vuolaasti, kun aamulla katselin horisontissa juuri ja juuri näkyvää, puolitangossa lepattavaa siniristilippua surutalon pihassa. Tosin olenkin takuuvarma itkijämummo, jolla kyynelet vuotavat aina kuin se vain on mahdollista. Eli aina.

Tuo otsikkoteema liittyy myös tähän vihkoon ja kynään. Salaisuus, jonka voisin kertoa, mutten kerro, en ainakaan vielä. Joka tapauksessa projekti on nyt aloitettu.

1744711.jpg

Ajattelin, että nämä Pekka Halosen maalaamat tomaatit saava nyt luvan inspiroida minut ajatuksista tekoihin. Ainakin ne antavat enemmän virikkeitä kuin tavallisen ruutuvihon sininen kansi. Vihossani ei taida ollakaan ruutuja.

No, katsotaan, sanoi lääkäri.