Pilvet roikkuvat matalalla, eli ihan kuten säätiedotus lupasi: sataa ja paistaa miten sattuu. Aamulla kuitenkin näytti sen verran lupaavalta, että pistin lakanat pesukoneeseen, mutta taitaa olla tiedossa sisäkuivatusta. Sinänsä hyvä, kun ei tarvitse kastella kasvimaata ja kasvihuoneen ulkopuolella olevaan saaviinkin valuu räystäiltä vettä ihan sopivasti. Tämä maanantai tuntuu enemmän tupapäivältä. Huomenna taas onkin nuori herra lapsenlapsi tulossa mummilaan. On tässä silti asioita menossa, mieskin on jo tänään kolmatta kertaa kylillä asioimassa. 

Itse ajattelin vihdoinkin yritellä Salomonin solmujen tekemistä. Inventoin juuri lankavarastot kesäkäsityötä silmällä pitäen. Vaikka minkälaista jämälankaa on yksi piirongillinen, mutta kaikkea liian vähän mihinkään ja väritkin sellaisia joita en tällä hetkellä käytä. Mokomat eivät käy edes patalappujen tai apupupujen raaka-aineeksi. Jos on minulla kummallisia värejä varastossa, niin tulevan kauden trendivärit ovat näemmä vielä karmeampia. No, eipä tässä talossa muotitrendien mukaan muutenkaan ketään vaateteta. Vanhoja neuleitakin on kaapit pullollaan.

Kerran vuosia sitten, kun vasta seurustelimme mieheni kanssa, tein hänelle lahjaksi ihanan villapaidan. Se oli niin herkullisen näköinen, että mies ei raaskinut oikein pitääkään sitä. Myös miehen koira ihastui paitaan ja jotenkin pääsi siihen käsiksi. Paita meni niin kappaleiksi, niin riekaleiksi, ettei neuletta kannattanut edes purkaa tai parsia. Koira oli jotenkin luonnevikainen, ettei siitä ollut elätettäväksi. Pelkäsinkin vähän sitä. Mutta hyvä maku sillä sentään oli.

722167.jpg

Nämä suloiset kukkaset ovat kotoisin terassin pöydällä tuoksuvasta jasmiinikimpusta. Mutta nyt solmujen opetteluun!