Maalasin tänään pikkuisen torppani ulkoseinät ja katon. Mies arveli, että onnistuin pilaamaan mökin ulkopinnat täydellisesti. Mökkihän ei valitettavasti ole oikeaa puuta, vaan materiaali näyttää paperilla tai tarramuovilla päällystetyttä kovalevyltä, kuten nämä lasten nukkekodit ainakin muutama vuosikymmen sitten taisivat yleensäkin olla.

Rohkeasti tartuin pensseliin ja maalasin seinät meidän oikealla talomaalilla. Vedin vaaleanpunaisen katon perään samalla värillä ja sitten päälle vielä mustaa hetken kuluttua. Näin sain katosta juuri sellaisen kuin halusinkin. Mies arveli, että katto ei KOSKAAN kuivu, kun maalit olivat tyypiltään niin erilaisia.

Seinät puolestaan olivat niin liukkaat, että maali vain liukui penssalin alla ja tulos on epätasaisen puna-valkoraidallinen. Jospa vetäisen siihen vielä yhden kerroksen? Tai sitten yksinkertaisesti hyväksyn mökkini seinät vanhoina ja tuulien kauhduttamina. Talon listoitus on harmi kyllä tehty porsaapunaisella muovilla. En tiedä, arvaanko edes yrittää sen maalaamista. Tietenkin listojen oli tarkoitus muuttua valkoisiksi.

Inventoin nukketalon kalusteita, joita eilisen romuläjän perusteella olisi voinut kuvitella olevan kahteenkin taloon. Joitakin kaluja on jopa kolme, neljäkin, esimerkiksi erilaisia korkeita kaappeja. Hellojakin on kaksi, mutta amme ja pesukoneet puuttuvat. Näkee että kalusteet on ostettu pikkutytölle, joita taloustyöt eivät kiinnostaneet, sillä kattiloita ja pannuja ei taida olla yhtään kappaletta, kuten ei astioitakaan. Pääväri kaikessa on pinkki, yäk! Sellaiset pikkutilpehöörit kuin kahvikupit ja kattilat ovat varmaan aikain saatoissa hävinneet. Tätäkin olisi helpompi tehdä vähän isompana. Lundbyn talojen mittakaava kai on 1:18.

Harrastin jossain vaiheessa itselläni keittiöaiheisia korviksia, joten varastoistani löytyy ainakin yksi riivinrauta, paistinpannu, pari puista kuksaa ja ehkä vielä jotain muutakin. Myös aitan ylisiltä tai yläkerrasta voi löytyä vielä jostain laatikosta nukkekotitavaraakin, joten vielä en tilaa mitään.

Ihan kaikesta vaaleanpunaisesta en pääse eroon ainakaan heti, sillä kärsimättömänä ihmisenä haluan saada mörskän pian valmiiksi.

Vaikka onhan tässä paljon tekemistä ennen kahvipöydän kattamista! On tarkkaa tapetointia ja lattian tekoa ja rupesin kaavailemaan myös kivijalkaa tai kellarikerrosta talooni. Tonttikin on tutkittava. Meillä on kaksikin matalareunaista alustaa vapaana, joista toivottavasti toisesta syntyy talolleni pieni pihapiiri. Pala vanhaa vihreää ns. ruohomattoa, joka vain odotti pääsyä kaatopaikalle, saattaakin nyt päätyä pihaksi tai ehkä niityksi lehmille ja lampaille.

Mies pitää minua lopullisesti seonneena. Pähkähullu kai olenkin, mutta on tämä kivaa!