1076239.jpg

Tästä se lähtee, nimittäin tämän vuoden joulukorttien teko. Kun en ole varsinaisesti näpertelijä enkä pikkutarkan työn tekijä, kehittelin yksinkertaisimman mahdollisen idean. Otin toiseen käteen kuviosakset ja toiseen yhden kauniita kuvia sisältävän mainoskuvaston. Siinä oli juuri minun makuuni olevia rekvisiittakuvia, jotka silppusin siihen malliin, ettei kukaan toivottavasti arvaa alkuperää.  Tästä läjästä on nyt siis tarkoitus alkaa sommitella kuvitusta sitten kun olen ensin leikannut giljotiinilla tarpeellisen määrän ihan tavallista valkoista piirustuspaperia kaksiosaisiksi kortinpohjiksi. Tekstiä varten ostin yhdestä K-kaupasta ja yhdestä Prismasta erilaisia tussi- ja metallivärikyniä. Kaikki, siis joka ikinen oli kuivunut kuoreensa. Onko kenelläkään muuta vinkkiä kuin että vien ne takaisin kauppaan, ellen heitä suoraan roskikseen?

Isäntä lähti auton huoltoon. Evääksi hän varasi kirjan, sillä arveli viipyvänsä siellä hyvinkin koko iltapäivän. Jos hänellä mahdollisesti on näkemyksiä joulukorteistamme, niin nyt näkee vasta valmiita tuotoksia. Aikomukseni on ainakin sommitella kuvat niin valmiiksi, ettei enää ehdi kommentoimaan... Hän mahdollisesti on sitä ikäluokkaa (heh-minua viisi vuotta vanhempi), että nämä kotitekoiset kortit eivät oikein mahdu pirtaan. Paitsi jos lapset näpertelee.

Joskus voi tietysti tulla se mielikuva, että meillä asuu despootti talossa. Niin minäkin välillä arvelen, mutta ei se ihan oikeasti niin ole. Kiva ja hyvin rakas mies, mutta lujatahtoisena tottunut sanomaan mielipiteensä. Kuten minäkin. Kumpikaan ei ihan aina muista, että on toisellakin sanomista asioihin, ei nyt välttämättä joulukortin designiin, vaan yleensä.