Tänään on ollut valokuvauspäivä. Aamulla komea fasaaniuros ilmoittautui pihassa, tai siis luultavasti kutsui morsiantaan, joka pian viipottikin paikalle. Naarasfasaanista en ole ennen saanut näin selvää kuvaa:

1239742538_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En ole tiennytkään, miten kaunis pitsitakki tällä naispuolisella fasaanilla on selässä. (Siitä toiseen asiaan: oma pitsitakkini on nyt melkein viimeistelyä vaille valmis. Teen siihen vielä koristeraidat a) koska tarvitaan lisäleveyttä - jostain kumman syystä, b) koska beessi iso röiky näytti niin tylsältä, että se selvästi kaipasi piristykseksi muutamaa roosaa raitaa ja c) beessi lanka loppui, jolloin otettiin käyttöön kikka kakkonen.)

Fasaaneja ei enää tarvitse toivottaa tervetulleiksi, sillä ne ovat jo pitkään friiailleet ja etsineet pesänpaikkaa. Samaan ojanverteen on kotia tullut suunnittelemaan myös sorsapari, joista en saanut kuvaa. Talon alla majaileva naapurin kattikin norkoilee ojan penkalla valmiina iskuun. Se on parina päivänä jo harjoitellut.

Myös lokit tulivat tänään ensimmäistä kertaa lähipellolle. Olen kuullut jo pitkään niiden kirkumista, mutta nyt lauma asettui oikein pitkäksi aikaa pellolle, ilmeisesti etsimään  matoja. Parvessa oli sekä kalalokkeja että naurulokkeja. En saanut niitä kunnolla kuvattua ikkunasta, sillä pensaat olivat pahasti edessä ja otoksissa oli pääasiassa skarppeja oksia ja epäskarppeja valkoisia möykkyjä esittämässä lintuja. Sen takia kiiruhdin ulos kuvaamaan ja sainkin ihan hyviä kuvia.

Parasta antia oli kuitenkin tämä:

1239742506_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihmettelin, kun äkkiä rupesi kuulumaan kuin trumpetin törähtelyä enkä ensin tajunnutkaan, vaan luulin ohi pyöräilevien lasten räpättävän keskenään. Kun tajusin, minulle tulikin kiire juosta puskista takaisin pihalle. Parvi valkeita joutsenia oli juuri ohittanut talomme. Onneksi oli kamera valmiina, ja sainkin yhden napattua kuvaan. Toisesta kuvasta näkyy, että jotain lentäviä menee ja kolmannessa oli enää pala pellonlaitaa. Tervetuloa!

-- Emme ole kuulleet mitään ystävämme voinnista. Isäntä yritti soittaa kaverilleen, mutta siellä vastaaja vain kertoi, että mies on lomalla. Totta kai, mies varmaan onkin ottanut lomaa ja on vaimonsa luona sairaalassa. Jos tämä edes on elossa, sillä pelkään pahaa. --- Toisestakaan kriisikodista ei ole kuulunut mitään, vaikka siellä ei kaiketi kysymys kuitenkaan ole hengenlähdöstä. Nämä ovat koko ajan mielessäni, kuten kolmaskin murhe eli vanhempieni koko ajan huononeva kunto. Voi kun olisi ymmärrystä tietää, miten edetä.

Nyt sitten tein senkin, mitä olen kauan meinannut mutten tohtinut: tilasin itselleni mustan takin ja mustan puseron, vaatteita joita en haluaisi käyttää. On ainakin, jos tulee äkisti tarvetta.

En sentään ole vielä hautajaisia suunnittelemassa, vaikka siitäkin aiheesta pyhien aikana paljon keskustelimme. Tuli myös mieleen kollega, jota aikanaan sijaistin. Hän oli lähdössä synnyttämään, mutta leipoi varmuuden vuoksi anopin hautajaispikkuleivät pakkaseen, jos tämä sattuisi kuolemaan sillä aikaa. Kun tapasinne sitten muutaman kuukauden päästä, oli anoppi edelleen hyvissä voimissa ja erittäin hengissä. Liekö vainaja vieläkään?

Näiden makaaberien aatosten päälle hyvän yön toivotukset ja tuhti annos lohturuokaa:

1239742585_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suklaamousse, johon sulatin kaksi levyä tummaa suklaata. Liuotin 2 kylmässä vedessä ensin liotettua liivatelehteä kiehuvaan vesitilkkaan ja sekoitin suklaan joukkoon. Kun seos oli vähän jäähtynyt, maustoin ripauksella tomusokeria ja lisäsin 2 purkillista vispikermavaahtoa ja kaadoin pieniin kahvikuppeihin hyytymään. Koristeet näkyvät kuvasta.

Tämä on iso annos, josta tuli jälkiruoka 14 hengelle. Suositellaan kaikille flunssapotilaille, masentuneille ja muista syistä sureville.