Elokuun ensimmäinen päivä, Mairen päivä! Johan on kesä hurahtanut äkkiä tähän vaiheeseen. Koulukin alkaa jo kahden viikon päästä. Eilisen myräkän jälkeen tuuli on sentään vähän vaimentunut, mutta sen verran tuulee, että lakanapyykki saa pian narulla kyytiä. Kunhan tästä lähden sitä hetken päästä ripustamaan. Kiva, kun taas saa pyykit ulos kuivumaan!

Kyytiä saavat parhaillaan myös ne pari laatikollista sekalaista roinaa, jotka isäntä äsken heitti parvekkeelta pihalle. Ne ovat parhaillaan matkalla kaatopaikalle. Laatikoissa menee myös muutama mapillinen sellaista vanhaa tietoa, jota en jaksanut ruveta lajittelemaan paperiroskikseen. Nyt ne eivät toivottavasti joudu kenenkään silmiin, vaan jyrätään kaatopaikan penkkaan. Kaikkea ei sentään tarvinnut hävittää. Ne "entiseen elämään" liittyneet mapit ja muut, jotka jäivät taloon, on siirretty sellaisen kirjahyllyn alimmalle hyllylle, jota en usein silmäile. Kas kun en sitä aikaisemmin älynnyt tehdä?

Vielä on tehtävä yksi reissu. Muutamat pieneksi jääneet, mutta siistit farkut, kasa kirjoja, laatikollinen legoja ja Brion junarataa löytävät toivottavasti uudet omistajat Fidan kirppiksen kautta. Suurin osa leluista kuitenkin kannettiin muutama päivä sitten omaan talteen.

Kuvasin aamulla jäniksen melkein itse teossa. Se lymyili jälleen kesäkurpitsapenkissä. Korvannipukka vain näkyy:

786200.jpg

Tuolla se luuraa. Mutta antaa pupun olla omissa oloissaan. Jos kurpitsan kukat tai hedelmät maistuvat jänikselle, niin syököön minun puolestani. Hiippailin siis kuvan ottamisen jälkeen varovasti tieheni. Joitakin asioita pihassa on, joihin jäniksen ei tarvitsisi kajota: häälahjaksi saamamme pieni pihlajapuu ja keväällä istuttamamme kaksi omenapuun tainta.

Eilen yritin kuvata oravanpesää, joka on ollut monena vuonna vanhan koivun kolossa. Valitettavasti vain valo tuli pahasti takaa ja koivun oksatkin varjostivat niin, että kuvat eivät onnistuneet. Nimittäin jo keväällä yksi oravaäiti oli suojannut pesäkolon suun koivunrisuilla. Nyt pesässä näemmä asuu uusi poikue, sillä aukon eteen oli vedetty uudet ja tuoreet, lehtevät koivunoksat. Emo osaa estää vihollisten, esimerkiksi tikan pääsyn poikasten kimppuun.

Tuossa melkein oman tontin sivuitse, mutta naapurikunnan puolella on kulkenut mukava hiekkatie, jota esimerkiksi paikkakunnan hevosharrastajat ovat suosineet. Hiekalla kun on hevosen mukavampi ravata kuin kovalla asvaltilla. Nyt sillekin tielle vedetään päällystystä. Eilen kävimme koiran kanssa tarkastusmatkalla ja työ oli siinä vaiheessa, että koirakin neuvomatta osasi astella mieluummin ojanpenkalla kuin terävän sepelin päällä. Päällystyksellä on tietysti omat etunsakin, mutta se miten tie pysyy jatkossa kunnossa, jää nähtäväksi. Se näet on yleensä routinut aika pahasti ja ojatkin usein täyttyneet vedestä niin, että koko tie on lainehtinut. Tarkkailemme asiaa.