Keitin eilen ison  padallisen siskonmakkarakeittoa, josta olisi riittänyt hyvin tällekin päivälle. Siitä tuli aika luirua, vaikka söimmekin sitä hyvät annokset. Kuitenkin päätimme tänään ihan yhteisestä sopimuksesta siirtää loput sopat huomiseksi ruoaksi. Punaviiniä oli vielä jäljellä ja lipittelimme sitä kaikessa rauhassa iltaa viettäessämme. Iltapalaksi tein Hiittisten Rosalan hyvästä mustasta leivästä neljä ohutta voileipää, joille sipaisin vähän oivariinia ja ladoin ohuita, mutta suolaisia metvurstiviipaleita ja lopuksi kevytjuustoa.

Diabeteshoitaja ehkä olisi katsonut leipiäni pahalla silmällä, mutta toistaiseksihan minulla ei sellaista virkalijaa ole. En kehuskele väärällä syömiselläni, sillä muuten päivä on mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Lounaskin oli raejuustoa + inkivääri- ja porkkanaraastetta plus purkillinen vauvojen sokeritonta luumusosetta. Mielessäni laskin , että näihin iltaherkkuihin olisi nyt varaa.

Olen nyt pistellyt diabetes-pillereitä vähän yli kaksi viikkoa ja olo on hyvä. Verensokeri oli viime viikkoon mennessä laskenut kiitettävästi, joten uskalsin jatkaa taas laihdutuspillereidenkin syömistä. Rytmihäiriöitä ei ole ollut moneen päivään (nap-nap-koputan puuta) ja olo on tosiaan erinomainen. Luulisin. Kynnys tunnustaa olevansa diabeetikko on aika korkea. Painoa vaan pitää saada alas.

Viikonloppu on sujunut lähinnä lukiessa ja joulukorttien värkkäämisen merkeissä.