1085266.jpg

Tämä on jo pari viikkoa kasvattanut nuppuja, mutta yksikään kukka ei vielä ole auennut. Joulukaktushan se tässä! Sain tämän vuosi sitten joulutervehdyksenä ystävältäni. Erityisesti ilahduin kukkien kauniista väristä, sillä kaikki aikaisemmat kaktukseni ovat samaa vaaleanpunaista, kyllä kauniita nekin. Kaktus oli alkuun pieni ruipelo, vaikka toki nätisti kukkiva. Se oli osa jouluasetelmaa ja on lähtenyt hyvin kasvamaan sen jälkeen kun istutin sen uuteen ruukkuun. 

Äsken, kun kastelin kukkia, huomasin, että talon vanhatkin kaktukset ovat aloittaneet kaikessa hiljaisuudessa salakukinnan. Tämä todistaa ainakin sen, että turha kasvien nyppiminen ei ole tarpeen.

1085264.jpg

Kuva oli otettava "selkäpuolelta", sillä kaikki kukat ja nuput ovat kääntäneet naamansa ikkunaan eli kohti valoa tässä pimeässä syksyssä. Meillä on suhteellisen pienet ikkunat eikä valo oikein tahdo riittää talvisaikaan kukille. Suosinkin pääasiassa kukkimattomia viherkasveja.

Kukkavalot olisivat tarpeen, mutta niitä ei mitenkään taida saada järjestettyä kasveillemme. Orkideakin menetti melkein heti kaupasta tuonnin jälkeen kaikki kukkansa, mutta se voi johtua valonpuutteen lisäksi siitä, että ikkunalaudalla ehkä vetää liikaa hänen herkälle hipiälleen. Tai siitäkin, että kasvi oli peräisin ruokakaupan tarjouksesta. On se ihan hyvin vielä hengissä ja kasvattaa ilmajuuriaan, joten seuraamme tilannetta.

Tämä vaaleanpunainen kaktus oli minulla jo edellisessä kodissa, mahdollisesti jo sitäkin edellisessä. Toisin sanoen se on vähintään 20 vuotta vanha, ehkä lähempänä kolmekymppistä. Ensimmäisinä vuosina se ei kukkinut lainkaan, mutta sitten kun rupesi, on kukkinut sitäkin ahkerammin ja usein sekä syksyllä että keväällä ilman mitään logiikkaa. Olen jakanut alkuperäisen yksilön ainakin neljään osaan, mutta nyt näyttää kukinta alkaneen vain tässä yhdessä.

Tulin eilen katumapäälle ja kaivoin kynttilänjalan kappaleet roskapussista kokeillakseni vielä kerran, saako sen koottua. Kyllä niistä varmaan saisi soviteltua suhteellisen siistin näköisen jalan, jos vain liima ottaisi kiinni, ajattelin. Itse onnistuin liimaamaan molemmat peukaloni kertaalleen kiinni kynttilänjalkaan, mutta isäntä sai kappaleet kasaan. Liima tuntuu olevan oikein napakkaa pikaliimaa. Jalasta saattaa kuivuttuaan tulla vielä siisti koriste-esine, mutta varsinaisessa virassaan kynttilänjalkana en sitä uskalla enää käyttää.

En malta olla vielä kertomatta unestani. Olin taas vanhassa työyhteisössä, jossa esimies oli se entinen. Hän sairastui yhtäkkiä ja minusta tehtiin tilapäinen pomo. Työkaverit - nykyiset ja entiset johtajat ja alaiset - kiljuivat ja mellastivat kuin pikkulapset vaikka miten yritin järjestää töitä ja saada porukkaa asettumaan. Sitten keksin, että tehdään valituspussi, johon jokainen voi panna omat ruikutuksen, surun ja murheiden aiheensa paperilapulle kirjoitettuna. Tarkoitus oli joka päivä katsoa asianomaisen päivän murheet ja käsitellä ne pois päiväjärjestyksestä. Tein varmaan itse pahvista sellaisen ison taulun, johon kiinnitettiin kankaiset pussukat jokaista kuukauden päivää varten. - Yhtäkkiä olinkin valituspusseineni opettaja. Minulla oli luokallinen samanlaisia mellastajia, joille annoin saman tehtävän, kirjoittaa asia paperille. Ensimmäisessä lapussa luki "Musta-Saara". Minä opettaja sitten rupesin kertomaan tästä vanhasta pyhäkoululaulusta, että se ei enää ole käytössä, kun ei saa sanoa, että joku on musta tai valkoinen ja neekeri-sanakin on sopimaton. Laajensin esitelmääni vielä kaikenlaiseen muuhun suvaitsevaisuuteen, eli että pitää hyväksyä ihmisten erilaisuus. - Tähän sitten heräsin. Tämä kertoo ainakin sen, että päivällä mietityt asiat tulevat unissa takaisin. Valituspussi muuten voisi toimiakin ihka oikeassa elämässä.