Kamala sadepäivä takana, mutta onneksi ei tarvinnut lähteä jalkaisin hyvin lyhyttä pitempää koiralenkkia kauemmas talosta. Paitsi kaupassa käväistiin. Menomatkalla rupesi satamaan räntää ja paluumatkalla kaupan pihassa räntä tuli jo jalkarätin kokoista hiutaletta jopa niin, että maa oli valkoinen. Se ei tosin kauan valkoisena pysynyt. Onneksi ei sentään ollut liukasta.

Pihassa on vesilammikoita joka paikassa, mm. meidän pihatie on ihan hirveän näköinen, nurmikon joka notkelmassa vettä ja kaikki etäisestikin ojaa muistuttavat todella myös ovat ojia. Ilmeisesti maa sittenkin on sen verran roudassa, ettei vesi pääse imeytymään. Esimerkiksi meidän kävelytien varressa on näköjään oja, jota en koskaan ennen ole huomannut. Samoin pihassa näkyvät kaikki vanhojen peltosarkojen paikat. Puhumattakaan naapurien pelloista, jotka lainehtivat. Jos jollain on kylvettynä syysviljaa, niin siitä ei varmaan tällä menolla tule mitään?

Tälle päivälle ennustettiin myrskyä ja tuuli olikin aika puuskittaista, mutta onneksi mitään pahempaa ei ainakaan meidän kohdalla tapahtunut. Vanhojen puiden kaatumista pelkään joka myrskyllä. Niitä ei edes saa kaataa ilman kaupungin lupaa. Meillä oli muutama umpilaho ja pystyyn kuollut kuusi pihassa. Jopa niiden kaatamiseen olisi tarvittu kirjallinen anomus kaikkine kaavakarttoineen, mutta onneksi tuli uusi rakennustarkastaja - tuli ja meni - joka ehti antaa suullisen kaatoluvan käytyään kyllä paikalla tarkastamassa puiden kunnon.

Ollaan asemakaava-alueella, jolla ei periaatteessa risuakaan saisi taittaa ilman lupaa, mutta heti kun mennään kaavan ulkopuolelle, tilanne muuttuu. Tuossakin tonttirajan toisella puolella, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan peltomaiseman takana oli naapurin kulttuurihistoriallisesti arvokas metsämaisema asemakaavan ulkopuolella mutta yleiskaavan sisäpuolella. Metsä parturoitiin päivässä niin etteivät kaupungin herrat ehtineet edes aivastaa. Kukaan ei ollut edes keksinut asettaa metsää toimenpidekieltoon... Arvaan, että siellä silti toimittiin täysin suunnitelmien ja lakien mukaan, mutta jos olisi halua ollut, olisi puut voinut korjata toisellakin tavalla kauniilta kallioisilta mäiltä, jotka ovat suorastaan tihkuneet historiaa.

Silmäni ei vieläkään, ei edes kahdessa vuodessa ole tottunut paljaaksi nyljettyyn maisemaan. Nyt jäljellä on kaksi, kolme linnunlaulupuuta, jotka vain odottavat reipasta tuulenpuuskaa voidakseen kaatua. En tosin tiedä, millaisia metsityssuunnitelmia sen varalle on, sillä voihan olla että isäntä siistii tai pakotetaan siistimään paikkansa. Näilläkin kulmilla on kauniisti hoidettuja talousmetsiä, joista puut on osattu kaataa säästeliäästi niin ettei koko metsää ole kerralla pistetty sileäksi.

609340.jpg

Olisipa jo kevät...