Eiliseen osui pääasiassa ikäviä asioita. Oma luomenleikkelyoperaationi oli sieltä pienimmästä päästä vaivoja, joten minulla ei ole valitettavaa omista vaivoistani. Kaikki sujui varmaankin ihan hyvin. Nips ja naps, saksilla poikki vaan. Eilen kyllä väsytti aika tavalla, samoin tänään.  Suurin osa poistetuista luomista, sellaisista varren päässä nuokkuvista, oli kaulalla. Oli niitä muuallakin eli laastareita löytyy myös käsivarsista ja mahasta. Vaihdoin jo suihkun kestävät ihoteipit kurkkua kiristävien suojausten tilalle.

Ihotautilääkäri vastasi kysymykseeni, mikä säärtä vaivaa. Vilkaisi ja totesi, että lievästä kalansuomutaudista on kysymys. Siis taas uusi vaiva. Tämä on allergiataipumuksiini liittyvää, kuten hatarasti olin ajatellutkin. Se kuulemma voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa ja kytkeytyy usein allergian tai astman puhkeamiseen. Samalla itselleni selvisi tyttären rutikuivien kyynärpäiden ja käsien salaisuus: perinnöllisiähän nämä vaivat ovat. Vaikkei tästä pääse eroon, niin eivät kintut sentään kohtuuttoman pahan näköiset ole. Ahkera rasvaus on ainut hoito ja sitä olen tehnytkin, laiskanlaisesti tosin. Ryhdistäydyin ja menin heti apteekista hakemaan lisää perusvoidetta samalla kun ostin sitä ihoteippiä.

Kun tulin kotiin, oli miehellä huomattavasti ikävämpiä uutisia. Hänen nuoruusaikojensa kaveri oli kuollut eilen. Tapasimme viime kesänä ja mies oli kovin vaisu jo silloin. Ystävyyskin oli haalistunut, mutta leskelle lähetämme ainakin kortin.

Sitten toinen ikävä uutinen. Meitä vähän vanhempi sukulainen oli joutunut äskettäin sairaalaan, tiesi mies kertoa. Tälle oli yhtäkkiä tullut ankaria mahakipuja, jolloin miehensä vei hänet  terveyskeskukseen. Kolmen tunnin odottelun jälkeen lääkärin diagnoosi oli umpisuolentulehdus. Ambulanssikyydillä äkkiä aluesairaalaan ja taas odottelua, siis diagnoosista huolimatta. Odottelu ja kivut kestivät yön yli aina aamuun asti - siksi kunnes umpisuoli ehti puhjeta. Tuli taas kerran mieleen, että otollisinta olisi kuolla kotona omaan sänkyyn. Jos ei sinne kuole, niin viimeistään terveyskeskuksen jonossa on hyvät mahdollisuudet. No, tässä tapauksessa toivottavasti henki säilyy, sillä pahimman pitäisi jo olla ohi. Lisäksi he kyllä osaavat tehdä valituksen hoitovirheestä, jos katsovat sen aiheelliseksi.

Masentavien perheuutisten päälle vielä vähän virkistystä, lähteenä Vuotuinen ajantieto. Palaan aprillipäivään liittyvään perinteeseen. Aprillipilat ovat ikivanhaa eurooppalaista perinnettä. Kirjallista tietoa on ainakin jo 1630-luvun Saksasta. Meillä vanhin tunnettu lähde on vuodelta 1800, jolloin nykyisen Hämeenkosken Kurjalan kartanon pikkuneiti kertoi päiväkirjassa narranneensa aprillina kartanon mamsellia, olisikohan mahdollisesti kotiopettajatar.

Aprillaukseen on liittynyt kansaa erityisesti huvittanut lasten huiputtaminen. Huomaa, tässä on aasinsilta äskeisiin vaivoihin. Yhdistävä sana on "apteekki". Apteekista on lapset tai muuten vaan yksinkertaiset lähetetty aprillipäivänä ostamaan mm. tällaisia artikkeleita: kirvesvartta, lapikkaannousua, maantien jytyä, äkkinäistä uloslähtöä, villakoiran siemeniä, lutikanlänkiä tai Egyptin pimeyttä.

Jos ei olisi totta, pitäisin myös näitä menossa olevia pankkiasioita täydellisenä aprillipilana. Tänäaamuna jo näyteltiin yksi uusi näytös, jossa oli aineksia komediaankin. Teatteri jatkuu ensi viikolla. Harmi ettei näistä voi tämän enempää kertoa. Kun eilen uutisoitiin yhden pankin konttoriin kirveen kanssa marssineesta miehestä, niin se ei ollut meidän isäntä.

Eilen Sampo vietti nimipäiväänsä. Tämän päivän sankari on Ukko. Viikkoon onkin näköjään osunut useita kalevalaisperäisiä nimiä, sillä tiistaina juhli Pellervo. Ja pian ollaankin jo aloittelemassa viikonloppua. Mukavaa kaikille!