Sain alkukesästä Puikkopapilta ihanan pif-lähetyksen, jota en muistanut edes odottaa. Yritin itsekin panna hyvää kiertämään, mutta kun ei kukaan ilmoittautunut, niin yritetäänpä nyt paremmalla onnella. Tiedän, tiedän, olen tökerö käsitöissä ja korttini ovat vielä sitäkin töpömpiä, mutta juuri siksi osallistun, että jos olisi joku muukin, ei-niin-taitava tässä maailmassa. Tekele voi olla käsityö, valokuva, maalaus, itse tehty tai ostettu. Eikä tartte olla kallis! Sanomattakin selvää, että tavoitteena on vain hyvän mielen tuottaminen.

Yritetäänpä nyt siis uudella onnella panna hyvä kiertoon eli otin säännöt suoraan Puikkopapilta ja ne ovat seuraavat:


1. Lähetän vähintään 5 tavaraa jokaiselle seuraavan 365 päivän aikana.

2. Ne voivat olla lankadokkia (DMC tai muita), neuloja, nuppineuloja, nappeja, nauhoja viimeistelyyn, sakset jne. - vaikka kolme lankadokkaa, paketin nuppineuloja ja neuloja tai vaikka 5 lankatokkaa.

3. Tavarat ovat uusia ja käyttämättömiä.Jos olet kiinnostunut, jätä kommentti tähän postaukseen elokuun 2009 aikana. Mukaan pääsee (ainakin) kaksi innokasta.

Puikkopappi jatkaa: "Ja samalla totean, että joku osa lähetyksessä voi olla itse tehtyä, joten siihen on viisasta varautua, ettei sitten pety :).
Ilmoittautua voit tämän postauksen kommentteihin.
- Niin, ja tietysti toivon, että sinä puolestasi jatkat ketjua omassa blogissasi! :). "

Juuri sitä samaa minäkin toivon, elleivät kaikki ole jo tähän osallistuneet... Kaksi tai kolme ilmoittautumista olisi kiva saada.

----

Muuten tähän päivään kuuluu pikkasen nukkekotiterapiaa:

1250955858_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Liimasin maitolaitoriin tilan nimikyltin ja tein verhotangot taloon. Tuo pyöreä pömpeli on olevinaan kaivo, mutta se vaatii ehkä vielä vähän fiksausta. Kannella on kansi, jossa vaaleanpunainen nuppi ja takana istuu pikkulintu, tarkemmin katsottuna pienenpieni merihevonen askartelutarvikepaketista. Maitolaiturin rappuset ovat navetan suuntaan, joten ne eivät nyt näy tässä kuvassa.

Viimeistelin tänään myös pönttöuunin, mutta siitä en muistanut ottaa kuvaa. Kuvaaminen on muutenkin hankalaa, sillä talo on matalan penkin päällä. Kuvat tahtovat väkisin tärähtää, kun tähtään vinosti ylhäältä päin huonossa asennossa. Polveni eivät suosi lattialla istumista.

Pitsiverhotkin tulin ommelleeksi jokin aika sitten ruokasaliin ja kas, niistä tuli aivan liian lyhyet. Pitäisi kai ommella jatkokappaleet, sillä ikkunaristikon takia en halua tehdä näistä salusiinejä. Ristikoiden mallin otin meidän omista ikkunoistamme.

Tangonnuppeja eli pyöreitä puuhelmiä pitäisi olla talossa pussillinen, mutta sijainti on kai ns. varma talsi, kun ei mistään löydy. Olen ehkä raivannut ne roskapussiin. Tangot ovat saslikkipuikkoja ja verhopidikkeet löysin Prisman pienrautaosastolta.

1250955886_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pöytäliina on verhojen kanssa samaa yöpaitapitsiä (terveisiä Kaisalle: tulet tutustumaan tähän kuosiin lähiaikoina). Olisi ehkä kannattanut jättää reunat ompelematta, sillä niistä tuli aika tönköt, varsinkin pöytäliinassa, vaikka tein pienimmän mahdollisen käänteen ja ompelin tosi pienillä pistoilla. 

Pöydällä on tyylikäs tiikkinen designvati. Se on ihan aitoa Aarikan alkuaikojen tuotantoa. Kaija Aarikka aloitti uransa puunapintekijänä ja luulisin, että tämä on niiltä alkuajoilta. Luin jostain, että näin hän rahoitti opiskeluaan.

Tein koululikkana itselleni jonkun vaatteen, ehkä jakun tai hameen aika tukevasta, oranssista, olisikohan ollut Finlaysonin puuvillasta ja tämä nappi oli siinä kiinnikkeenä. En muistaisi väriä enää muuten, mutta leikkasin sen irti napin reijistä juuri jokin aika sitten, kun nappiaarteeni siirtyi jalompaan käyttöön nukketalon ruokapöydälle.

- Tämä askartelu on mainiota terapiaa myös pahaan oloon, vaikken toki sen takia tähän ruvennut. En voi kertoa enempää mieltäni painavasta murheesta, en kenellekään, varsinkin kun lupasin pitää suuni kiinni. Täytyy vain toivoa, että paha ei muuttuisi enää vielä pahemmaksi.

Miehelle sentään sain luvan kertoa, mutta hänelläkin on omat huolensa. Vieläkään lääkitys ei onnistunut, sillä ensimmäinen varoitus uudessa pilleripurkissa oli: ei saa käyttää jos on sulfa-allergiaa. No tietysti se on hänen ainoa todettu allergiansa. Ei vain tullut lääkärin kanssa puheeksi, eikä tämäkään huomannut potilastiedoista. Olen itse syönyt vuosikaudet mm. verenpainelääkkeitä ja joutunut joskus vaihtamaankin niitä, mutta tällaista rumbaa ei onneksi ole osunut kohdalleni. Tosin en varmaan koskaan ole lukenut sivuvaikutuksia koskevia tekstejä yhtä tarkkaan kuin meillä niitä nykyisin tutkitaan.