Yö oli vähän tuskainen, sillä heräsin keskellä yötä ankaraan suonenvetoon. Veti vielä molemmista koivista niin, etten löytänyt minkäänlaista nukkuma-asentoa. Kävelin välillä, yritin pistää vastaan ja kävin jopa alakerrassa, mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Ei sitten muu auttanut kuin siirtyminen alakerran sohvaan. Siinä, kapealla ja epämukavalla petillä peittona matkahuopa sainkin vihdoin unenpäästä kiinni ja heräsin vasta myöhään siihen kun isäntä kolisteli eteisessä postilaatikolla käydäkseen. Sääri on arka vieläkin, mutta suonenvetoa ei enää onneksi tunnu. Aamulla otin magnesium-kapselin, kuten monena muunakin aamuna. Olisikohan eilinen päiväkävely jotenkin rasittanut koipea tai selkää?

Piristänpä väriltään jokseenkin harmaata päivää aikaisemminkin käytössäni olleella, aurinkoisella Tuuliviirin tekemällä sivupohjalla. Kuva on oma valkovuokkokuvani, jonka otin viime keväänä. Sattui sopivasti käsille. Sitä paitsi tänä keväänä en vielä ole raaskinut poimia enempää skilloja kuin vuokkojakaan. Ne vasta aloittelevat kukintaansa.

Tässäpä päivä on kulunutkin. Mies sentään sai toimitettua puhelimitse omia asioitaan ja lähti vielä käväisemään kaupassa. Minä taidan ruveta tekemään työlistaa itselleni, ettei käy juhlajärjestelyjen kanssa vielä köpelösti ja unohdu jotain tähdellistä.