Juuri ja juuri kiirastorstain puolella, mutta pakko minun oli vielä tulla raportoimaan päivän tapahtumista.

Kettu nimittäin juoksi ihan naapuritontin laitaa ja polkua pitkin, ilmeisesti suuntana järven takaiset maisemat. Kun joku uhkarohkea pilkkijäkin oli ollut vielä henkeään kaupitsemassa järvenjäällä, niin kaipa se ketunkin kantoi.

Kettu keskellä kirkasta päivää ja kaupungissa! En itse nähnyt tätä ihmeotusta, eikä mieskään saanut kameraa tarpeeksi äkkiä viritettyä, mutta havainto kuulemma oli varma. Miehelle tämä oli kolmas kettu 66 vuoden aikana, itse en ole toistaiseksi nähnyt kuin yhden, joka vuosia sitten livahti moottoritien yli melkein autonnokan edestä. Kun muutama viikko sitten ihmettelimme outoja jälkiä lumessa, niin tässä ehkä oli selitys. Onhan täällä ruokaakin tarjolla: fasaaneja ynnä pienempiä lintuja, kissoja, hiiriä, myyriä...

Pääsiäinen tulee ja valmisteluja tehdään. Meillähän on työnjako: mulla sisä-, miehellä ulkoasiat. Niinpä minun iltapäiväni kului siivous- , raivaus- ja järjestelypuuhissa, pesin jopa kaksi likaisinta ikkunaa. Mies saapui sisälle ja aloitti motkottamalla täysin aiheettomasti; sen taidon hän kyllä osaa. Talon herra ilmeisesti hermostui siitä, kun muija istui lukemassa eikä ollutkaan siivonnut huushollia valmiiksi sillä aikaa kun herra ja hidalgo oli poissa valokuvausmatkalla ja villiä luontoa ihmettelemässä, siis sitä kettua.

Kas kun satuinkin olemaan lukemassa ja lepuuttamassa jalkoja juuri silloin, vaikka olin muuten tosiaan siivonnut hiki hatussa. Se on kyllä tosi, että nuorempana sitä teki paljon enemmän, paljon nopeammin ja paljon rivakammin. Nyt on otettava lepotaukoja aika usein. Tänään verensokerimittauksetkin ovat antaneet kummallisia tuloksia, ei sentään liian matalia, mutta ristiriitaisia. - Ja unohdin ottaa särkylääkettäkin, mutta en enää lähde hakemaan.

Siinä meni minulta koko työnilo ja lopetinkin raivauksen melkein saman tien. Itsekseni arvelin olevani niin väsynyt, että on viisainta kääriytyä peittojen sisään unille ja vähän itkeä tihrustamaan. Ilta sujui tyylikkäästi hiljaiselon merkeissä. Hiljaista viikkoa vietetiin... Ei sentään oltu ihan sataprosenttisessa mykkäkoulussa.

Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Huomenna on tehtävä isot kauppaostokset ja imuroitava iso talo, ainakin näkyviltä paikoilta - se kun jäi nyt tekemättä. Vielä on etsittävä iso pääsiäisliina silitettäväksi. Usein laitan vaaleanliilan liinan pitkäperjantaiksi ja valkoisen vasta pääsiäispäiväksi korostamaan pääsiäisen riemua. Tämä on hyvä valinta senkin takia, että yleensä punaviiniä tährääntyy liinalle, kun kersat tulevat syömään. Valkoisesta saa ainakin tahrat valkaistua.

Sain tänään kaksi pääsiäiskorttiakin rakkailta ystäviltä. Itse en tänä vuona saanut aikaiseksi yhtään korttia, en edes kaupasta ostamalla, vaikka moneen kertaan katselin iloisia korttitelineitä. Joku yleinen apeus on iskenyt. Kevätväsymys? Saisikohan sitä mitenkään verensokerin piikkiin?