Tuulee niin että tukka lähtee! Aamulla huomasin ensimmäiseksi ikkunasta ulos katsoessani, että terassilta on tavaraa lähtenyt liikkeelle tuulen mukana. Kun kävin hakemassa omaisuutta talteen, huomasin toisen asian: omassa pihassakin voin toivottaa itselleni liukasta laskiaista. Olivat nimittäin pihatiet sen verran jäisiä, että olisin voinut mennä vaikka nurin. Aurinko paistaa ihanasti ja ilman tuulta ja jäistä tietä olisikin kiva ulkoilupäivä.

Laskiaista liu´uttiin ainakin lapsena ja niin moni tekisi tänäänkin, jos olisi lunta tai jää kantaisi. Kotipihassamme oli nyt aikuisen nykymittapuun mukaan parikin matalaa mäkeä, mutta mahakelkka liukui hyvin niissäkin. Samalla huudettiin: "Liukasta laskiaista, pitkiä pellavia" ja muistaakseni jotain myös lantuista tai nauriista. - Täytyykin tutkia, mitä Kustaa Vilkuna asiasta sanoi...

"Kansanomaisena merkkipäivänä laskiainen on koonnut itseensä uskomattoman runsaan määrän erilaisia tapoja, menoja, uskomuksia, enteitä ja määraikaisia taikoja. Mutta jos tutustuu lähemmin tähän perinteen tiheään aarnioon ja muistiinpanojen valtavaan määrään, niin voi pian huomata että laskiainen on ennen kaikkea n a i s t e n työ- ja toimialaan kuuluva päivä: lähes kaikki, mitä silloin teki tai tekemättä jätti kohdistui joko naisten käsitöiden raaka-aineisiin, pellavaan, hamppuun ja villaan, tai karjanhoitoon ja pihan piirin hyötykasveihin, nauriiseen, herneeseen ja papuun, joidn kylvö ja hoito on kuulunut lähinnä naisille. Vastaavasti kansanomaisen m i e s t e n ja peltoviljan sekä hevosten juhlan tapaamme joulunpyhistä." Jaa.

Laskiainen on myös kirkollinen pyhä. Nyt alkaa paastonaika eli laskeudutaan paastoon. Silti vanhoissa menoissa on ollut paljon muutakin perinnettä kuten aina. Vilkuna arvelee, että perisuomalaiset tavat ovat kuitenkin peräisin ikivanhasta työnjuhlasta. Silloin naiset lopettelivat pellavien ja villojen kehräämisen ja muokkaamisen langoiksi. Kun päivä piteni,  alkoi valo riittää myös kankaan kutomiseen. Kehrääminen kai sujui vähän hämärässäkin, sormituntumalla. Kehruutyöt olivat erityisen vahingollisia laskiaisena: lampaat sairastuivat, lehmät loukkasivat jalkansa, käärmeet ja kärpäset ahdistelivat, ukkonen iski, myrsky repi kattoja ynnä muuta.

Laskiaisena otettiin vanhaan aikaan - ja tietysti nytkin - ilo irti kelkkamäessä tai jäällä napakelkassa. Mäenlasku oli paitsi lasten, myös taloissa nuorten huvia. Mitä pitemmälle kelkka liukui, sen pitempiä olivat tulevan kesän pellavat. Ja asiaan kuului huutaa pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia ja räätiköitä kuin nurkanpäitä! Tämä olikin ennen hiljaista paastonaikaa viimeinen tilaisuus ilonpitoon ja ehkä vähän melskaukseenkin.

Koska paasto oli alkamassa, laskiaisena syötiin rasvaista ja tuhtia ruokaa. Herne- ja papurokka, siansorkat ja rasvaiset rieskat kuuluivat asiaan. Meillä ei syödä tänään papusoppaa, mutta siansorkkaa kyllä: ostimme possun savupotkaa, jonka panen uuniin hautumaan yhdessä hapankaalin, sipulin ja ehkä porkkanan kanssa. Isäntä jo perkasi illalla luut ja lihat erikseen, kun himoitsi sitä iltapalakseen.

Itselleni ostin kaupasta laskiaispullan tai tarkemmin sanottuna kaksi. Ehdottomasti mantelitäytteellä. Sitä nyt nauttimaan!