Sadetta pitelee tänäänkin. Ei puhettakaan pitemmistä päiväkävelyistä, tai eihän sitä tietysti tiedä. Aurinko pilkahtelee hetkittäin. Koira kammoksuu jostain syystä sadetta, niin noutaja kuin onkin, ja kääntää nokan nopeasti kohden kotia. Sadetakkia en nyt sentään rupea vanhalle koiralle pukemaan, kun en oikein mielelläni itsekään ahtaudu sadevaatteisiin. Koira inhosi aikaisemmin suihkua, mutta nyt se saattaa jopa itse pyytää pesulle kurakävelyn jälkeen.

Vaihdoin taas blogin kuvaa, kun operaation kerran opin. Pohja on edelleen tuttu Tuuliviirin Summer leaves, jonka varmaan myöhemmin vaihdan johonkin toiseen pohjaan tai väritykseen. Nyt kuitenkin näin. Minusta on mukavaa, kun pohja on suhteellisen rauhallinen ja lisäksi vielä laatikot on kummallakin puolella. Tämä kuva on otettu eilen. Juuri ilta-auringon viimeisten säteiden valossa sain kaksi kuvaa, joista toisessa on vielä kimallus aurinkoa, tässä viimeisessä värit jo haalistuivat. Tämä nyt tällä kertaa tuntui mukavammalta. Nuo sivujen sururaidat vähän harmittavat. Tiedän, kuvaa suurentamalla ne häipyisivät, mutta minäpä en osaa suurentaa kuvaa. Joku viisaampi varmaan osaisi neuvoa, miten se tehdään?

Aamulla näytti ikkunasta tällaiselta, kun ikkunaan hakkautui vesipisaroita. Edellisessä pohjassa oli tämä sama maisema, mutta astetta kesäisempänä. Kamerani ei näitä ruskan värejä toista ihan niin vahvoina kuin haluaisin. Olen silti ottanut paljon kuvia puista ja lehdistä, joilla aion piristää blogiani myöhemmin ja etenkin sitten, kun maa on marto ja puut lehdettömiä.

921929.jpg

Meidän pihavaahteramme on vasta aloittamassa värinvaihtoa. Hetki vielä, niin siitäkin saa upeita kuvia!  Tämä hitaus varmaan johtuu siitä, kun yöt ovat melkein saman lämpöisiä päivien kanssa.

Viikonloppuun ei taida sisältyä mitään erityistä. Toinen tytär kyllä kertoi tulevansa käymään "vierailulle", mikä on tietysti kiva juttu. Kun ilmaus kuulostaa viralliselta ja muutenkin tämä tapahtuu harvinaisen pian edellisen käynnin jälkeen, olemme tässä arvuutelleet syytä aina akuutista, yllättävästä rahapulasta mahdollisen poikaystävän esittelyyn. Huomenna olemme viisaampia. Luultavasti tytär tulee ja sanoo ilman suurempaa dramatiikkaa, että poikkesipa kun tuli muutenkin paikkakunnalle.

Tarjottavaa täytyy nyt kuitenkin alkaa suunnitella, kun meiltä ei välttämättä ns. vierasvaraa muuten löydy. Sain tästä vierasvarasta varmaan kiintiöni lapsena täyteen. Kotona oli aina pullan lisäksi muutakin tarjottavaa. Oli kääretorttua, kakkua, pikkuleipiä, mutta ei niihin kakarat päässeet käsiksi. Niitä säästettiin sen varalle, "jos joku sattuisi tulemaan". Tietysti siihen aikaan naapurit poikkesivat tuon tuostakin taloon ilman erityistä kutsua. En voisi kuvitellakaan sellaista nykyisin. Ihan maalla tapa voi olla edelleen voimassa ja moni saattaa siitä tykätäkin.