329587.jpg

Eilinen oli raskas päivä sekä henkisesti että fyysisesti, mutta se päättyi ilon pisarointiin ja yhteiseen nauruun. Isäntä ei ole kovin nauravaista sorttia, joten jo itsessään se ilahdutti minua suunnattomasti, että nyt hänessäkin nauru soi. Nautimme koko illan siitä menestyksestä tai saavutuksesta, jonka päivän neuvottelu tai kokous-mikä-lie meille toi. Surraan sitten erikseen, jos käsittelyssä ollut yksityisasia ei etenekään piirustustemme mukaan. Mutta eilen - ja vielä tänäänkin ilo pisaroi.

- Joulu alkaa sitten olla loppuun käsitelty. Pidämme koristeet esillä vielä viikonvaihteen yli, eikä niiden korjaamisessa suurta vaivaa olekaan, kun ei ollut kuusta. Olen varmaan huomauttanut asiasta turhankin monta kertaa. Tietysti pihapuunkin voisi koristella jouluun, mutta toisaalta meillä on ikkunoissa sen verran jouluvaloja, että ulkokynttilät eivät ehkä enää näyttäisi edes mukavilta. Kun haluamme pihaan lisää valoa, sytytämme roihuja.

Jouluruoatkin on kaikeksi onneksi syöty. Vaikka ruokalasku on hirmuinen, on jouluruoilla käytännössä pärjätty kolmatta viikkoa. Viimeinen "jouluruoka" oli uudeksi vuodeksi ostettu savustettu kalkkunanpuolikas, jota nakersimme tasan viidellä aterialla: ensin kolmena päivänä ihan vain viipaleina, sitten kerran risoton tapaisena ja eilen loput keittona. Keitin kalkkunan luista lientä, jonka joukkoon sekoitin lopun risoton. Ei ehkä gurmeeruokaa, mutta maukasta ja helppoa.