Joulukuun kymmenes Oslon kaupungintalolla on hieno, ikimuistoinen päivä Martti Ahtisaarelle ja koko Suomelle. Siksi nämäkin muistoksi upeasta tilaisuudesta:

2135027.jpg

Tuo uniikki palkintodiplomin kuva ja varsinkin fanfaarin soittajat ovat vähän epäselviä, kun en ollut paikalla kuvaamassa, vaan nappasin kuvat telkkarin kuvaruudulta.

2135032.jpg

2135067.jpg

Muutenkin päivä tuntuu hyvältä. Mies oli lääkärissä ja tuli kotiin uusien ohjeiden ja myös antibioottireseptin kanssa. Ensi hätään hoidetaan poskiontelotulehdusta, joka ehkä on syypää näihin vaivoihin. Toivottavasti näin onkin. Selvähän se, että pitkäaikainen tulehdus väsyttää. Soittokin kuuluu taas kulkevan: ensin kuului "Oi muistatko vielä sen virren" ja nyt taitaa tulla iloista rekiretkeä. Juu, kulkuset, kulkuset, kilvan helkkäilee...

Asiasta toiseen. Juhlaan tietysti tämäkin liittyy.

Oma päiväni nimittäin on kulunut piirakkatalkoissa, talkoovoimana minä itte. Ne on nyt leivottu ja kuvatkin otettu, mutta palaan myöhemmin tähän tarkemmin. Seuraavaksi ryhdyn pikkuleipien vääntämiseen. Sekin on jännä juttu: kuvittelin noin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten, että en ikinä enää leivo kotona yhtään piparkakkua tai pikkuleipää. Ei paljon puuttunut, etten hävittänyt vanhoja, hyväksi koettuja reseptejäkin. Niin sitä ajatukset muuttuvat, mutta edelleenkään en väkerrä monimutkaisia tekeleitä. Mutta jos en nyt lähde töihin, jäävät isoäidin valkeat kakkuset tekemättä, kun varsinaisesti tulin etsimään piparkakkumuotteja. Ja vetämään henkeä paistourakan jälkeen.