Tein äsken suuren annoksen pestokastiketta ja koko talon täyttää huumaava basilikan ja valkosipulin tuoksu. Isäntä on herkkä tuoksuille ja pysyy viisaasti ulkona täyttämässä ristikkolehtiä.

797215.jpg

Tomaatit ovat omasta "tarhasta", kuten basilikakin. Ja yllätys, yllätys, olen poiminut jo yhden pienoisen kesäkurpitsankin! Se olisi saanut hetken vielä kasvaa, mutta jäniksen takia poimin sen heti, kun silmä erotti... En nyt sentään kaikkia sillekään rupea syöttämään!

Pihalle olen kohta minäkin suunnistamassa, auringonottamisaskareisiin. Trampoliini on siihenkin tarkoitukseen mainio laite, varsinkin kun se on piilossa ohikulkijoiden silmiltä talon takana. Harmillista vain, että siinä ei oikein voi neuloa. Aloitin eilen Novitan Bambu-langasta jonkun neuleentekeleen. Malli on uusimman Novita-lehden miesten sliparista, joka sekään ei ollut tästä langasta. Joka tapauksessa laitan värit eri tavalla eli leveinä raitoina. Pintaneuleesta tulee näin oikein kivan näköistä ja sen kyllä kuvaan, kun joskus etenee pitemmälle. Tämä bambu on sikakallista lankaa normaalisti, mutta jos vielä saan samoja ale-lankoja lisää, teen hihat. Jos en, teen liivin. Mitenkähän tämä bambu käyttäytyy pesussa? Konepesua se näköjään kestää vain hellävaraisesti, kumma sinänsä, sillä bambuhan tarkoittaa varmaan samaa kuin viskoosikuitu ja puuvilla on puuvillaa. Jos tämä varaamani lanka loppuu kesken liivistäkin, teen kassin, jolle toivottavasti ei käy samoin kuin ed. kassilleni, jota jo täälläkin ehdin harmikseni mainostaa. Jos ei tule kassia, tulee kukkaro. Tai liivit hiirelle.

Aloittamastani kesäkassista ei tule kivaa, johtuen ruman värisestä, tarkemmin sanottuna värittömästä langasta, joten se odottaa ehkä purkutuomion toteenpanoa. Ilmankos en aikaisemmin ole keksinyt sille mitään käyttöä. Oliskohan hyvää pöly- tai lattiarättilankaa? Sen takia työ ei etene ja kukapa sitä nyt enää kesäkassia kaipaa? Tämän menossa olevan neuleen värit ovat silmääni hivelevät. Sen sijaan syksyn värikartat eivät hivele. Tuntuu  kuin kaikki vaatteet, langat ja varmaan sisustukset ja pian astiatkin olisivat vain eri sävyisiä mustia ja harmaita. Elleivät sitten edusta lapsenkakankeltaista, oksennuksenvihreää, pelottavaa kretliiniä, päällekäyvää oranssia, synkänruskeaa tai muuta sellaista maailmaa. Siitä värikartasta sain oman kiintiöni täyteen 70-luvulla. Toisaalta pidän paljon esimerkiksi monestakin lilan sävystä, mutta jostain syystä syksyn sävyt eivät käy. Onneksi ei ole tarvetta eikä kyllä rahaakaan uusia sisustusta eikä garderoppia.

Tänään erityisesti mielessäni on tyttäreni velipuoli, joka on päässyt ripille. Tytär tietysti lähti konfirmaatioon ja sitten rippijuhliin. Hyvä, että myös tyttärenpojalla, yksinhuoltajaäidin lapsella, on kontakteja tähään enoonsa, mukavaan poikaan, joka menee nyt ysiluokalle.