Viikonloppu meni nopsaan ja mukavasti, eilinen sukujuhlien merkeissä. Hieno, aurinkoinen sää kruunasi juhlapäivän. Vaikkei meidän kummankaan tarvinnut muuta tehdä kuin juoda kahvia ja seurustella tuttavien ja sukulaisten kanssa, niin olimme illalla aika väsyneitä. Mikä mahtaakaan olla päivänsankarin vointi, sillä hän ei paljon tainnut ehtiä istumaan.

Olimme ottaneet vakavasti kutsun yhteydessä tulleen toivomuksen: ei kukkia, ei lahjoja, ei puheita. Yksi punainen ruusu oli kuitenkin meilläkin matkassa, mutta senhän saattoi jo etukäteen arvata, että lahjapöytä karttui ja toinen toistaan komeampia kukkakimppuja virtasi taloon. Onni, että oli edes se ruusu. Jotkut katselivat noloina kukkamerta, kun tosiaan olivat luulleet tulevansa pieneen kahvitilaisuuteen...  Puheitakin pidettiin päätellen siitä, että onnittelijoiden jono ulottui ajoittain ulko-ovelle asti. Luulen kuitenkin, että päivänsankari sai omansa näköiset juhlat ja oli tyytyväinen.

Näissäkin juhlissa tapahtui taas se vanha tuttu juttu. Päivänsankari oli aliarvioinut vieraidensa määrän ja keittiö joutui todella koville. Tarjottavaa kyllä riitti, mutta yksi tarjoilija ja oman talon väki saivat pitää aikamoista ravia. Kun onnittelemaan tulee harvinaisempiakin sukulaisia tai kadoksissa olleita ystäviä, olisi kiva jos tyttäret, pojat, vävyt ja miniät voisivat tehdä tuttavuutta muutenkin kuin tarjotin tai kahvipannu kädessä. Näiden piikikkäiden sanojen jälkeen sopii kuvitukseksi kukintaansa aloitteleva kuusi:

Kuvittelimme aamulla, että pääsemme jo tänään kuvaamaan valmista kasvihuonetta, mutta ei. Nyt tuulee sen verran navakasti, että taas jouduimme keskeyttämään  hankkeen. Huomiselle on luvattu sadetta ja ukkostakin, joten tätä tehdään nyt kuin Iisakin kirkkoa. Ovi ja tuuletusluukku sentään saatiin äsken valmiiksi. Kasvihuonekauppias huijasi, kun väitti että kesäapulainen kasasi mallihuoneen käden käänteessä ihka ensimmäisenä työpäivänään. Ei kokoaminen vaikeaa ole, mutta hidasta ja tarkkuutta vaativaa askaretta. Seuraava vaihe siis olisi pleksien kiinnitys ja sitä ei voi tuulella tehdä. Minä lähdin tänne ja mies kuului leikkaavan nurmikkoa. Nyt ovi käy: taidamme lähteä kauppaan.