Ihmettelín jo aamulla, miten ilmassa on savua. Olihan sitä, kun naapurin isännät polttavat roskia ja risuja, kuten heillä on vuosittain tapana tehdä pellon keskellä olevassa notkelmassa. Nyt mulla sitten on jo komeat juhannuskokkokuvatkin valmiina! Kokko on jo melkein palanut, mutta saa nähdä, vieläkö palokunta ehtii paikalle. Jonain vuonna niinkin on käynyt, vaikka tiedän, että tämä isäntä on aurinkoa tarkempi ja on ihan varmasti joka vuosi ilmoittanut etukäteen pelastuslaitokselle.

1040111.jpg

Nyt ei enää näy liekkejä, mutta savu on vielä sakeaa ja tuntuu kurkunpäässä siitä huolimatta, että tuuli painaa sen vähän sivuun meidän talosta. Mutta kyllä se väkisin tännekin kiertyy, kun tuulikin on aika navakka. Kuten kuvasta näkyy, ei lumesta ole enää häivähdystäkään jäljellä.

Eilen oli savua ja sumua myös silmissä. Äiti soitti illalla, että isä oli joutunut sairaalaan. Flunssa oli mennyt keuhkoihin ja kun he olivat lähteneet päivystykseen, oli isä otettu saman tien osastolle. Myöhemmin illalla olo oli kuulemma jo kohentunut, mutta kun astmaattisella veteraanilla on kaikenlaisten muidenkin vaivojen lisäksi ikää pian 86 vuotta, niin aina sitä säikähtää. Isänpäivä on varmuuden vuoksi peruutettu, vaikka hän mahdollisesti pääseekin jo viikonlopuksi kotiin. Emme me kukaan halua tartuttaa enää uusia pöpöjä. Tänään kuitenkin lähdemme käymään terveyskeskuksessa.

1040108.jpg

Kirjoitin illalla pitkät tarinat, mutta kas, Vuodatus ei halunnut ottaa niitä vastaan, joten kuva puhukoon nyt puolestaan. Yksi kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä on ehkä niitä virren 600 mainitsemia toivon kynttilöitä.