Sadetta on riittänyt masentavasti koko päivälle. Ankean kylmä ilma sai minut etsimään sääkalenteria. Jos vaikka helpottaisi, kun näkee miten muilla on yhtä kylmää. Kuva on vanha, mutta näkymä sama. Onneksi täällä ei ole ollut sähkökatkoksia Taisi ollakin aika tarkkaan viime vuonna näihin aikoihin, kun vanha koivu pihassa romahti sähkölankojen päälle.

1244153564_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päätin siis lisätä sääkartan tänne blogiin ja lisäsinkin sen. Sitä ennen sohlasin muuten vaan eli sotkin omasta mielestäni kivan kuunvaihekalenterin. Tosin sain sen palautettua. Mutta mitä mä teen, että saan siirrettyä nämä laatikkorivin yläpäähän? Ehkä keksin ratkaisun päivänvalossa? Näillä tietokonetaidoilla tosin kannattaisi olla varovainen erilaisista kokeiluista, huomautin itselleni.

Kulunut päivä alkoi heti aamusta pitäen ikävästi. Herätys oli aika tarkkaan kello 6.00, jolloin varmaan kaikki kaupungin palo- ynnä muut piipaa-autot ja vielä varmuuden vuoksi hälyt maksimivolyymillä ajoivat korvani juuresta eli  muutaman sadan metrin päästä kulkevaa tietä pitkin. Ne ajoivat vielä meille päin. Se oli todella kurja tapa herätä. Äänet kuuluivat erinomaisen hyvin, kun ikkuna oli auki.

Vaikka näenkin nykyisin todella kummallisia unia, en sentään uneksi samaa unta tulipalosta yhdessä aviomiehen kanssa. Eli hänkin heräsi mölyyn. Nuuskin sisällä ja kävin parvekkeellakin nuuskaisemassa ja olinkin erottavinani lievää savun hajua. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Myöhemmin uutisissakaan ei mainittu mitään tulipalonalusta esimerkiksi paikallisissa kulttuurikohteissa. Se tietysti oli hyvä ja onneksi sian vielä uudestaan unenpäästä kiinni, mutta se vaati kömpimistä alakerran sohvaan.

Jotain hyvääkin: isä pääsi hartaan toivomuksensa mukaisesti kotiin sairaalasta. Lähiajat näyttävät varmaan suuntaa, miten tilanne kehittyy ja miten tästä muutenkin eteenpäin. Kotisairaanhoitaja joka tapauksessa on tulossa ensimmäiseksi katsomaan.