Kun flunssatauti täyttää pian viikon ja me kumpikin olemme kai kohta yskineet keuhkomme hajalle, niin olisi sen jo pitänyt riittää ihmispololle rangaistukseksi. Vaan eipä riittänyt. Tuli uusi vaiva. Nakersin äsken päiväkahvin kanssa onnenleivän kappaletta, eikä se valitettavasti tuonut onnea, vaan vei paikan hampaasta. Ilkeä terävä reuna osuu koko ajan kielen alle, joten täytyy ruveta heti huomenna soittelemaan hammaslääkärille.

Kun tauti on tosiaan jo jatkunut lähes viikon ja kuumettakin on nyt jo kai viidettä päivää, niin olo on melko kenkku. Pari päivää nukuinkin melkein putkeen, mutta tauti ei vaan lannistu. Yskiminen sattuu niin palleaan kuin mahaankin ja kaiken päälle keuhkot elävät ihan omaa elämäänsä rohinasta päätellen. Aloin jo ihmetellä, kuulenko peräti omiani. Ainakaan hengityksen tahdissa tämä rohina ei kulje. Inhottavaa, inhottavaa! Isäntä on samassa tilanteessa, joten ehkäpä tilaamme yhteisen ajan lääkärille.

- Tämä se sitten taas romuttaa rahatilanteen tässä kuussa, kun muutenkin on tiedossa suuria laskuja. Aina kun luulen, että muutama sentti jäisi, niin tulee näitä yllätyksiä, jotka tyhjentävät tilin. Senkin takia minua eilen totta tosiaan harmitti ministerin lausunto, jossa hän piti tonnia melkein kuin joutavana pikkurahana. Tai näinhän minä sen tulkitsin. Näin ennen vaaleja voisi yksi ja toinen päättäjä miettiä sitä, että aika moni kuitenkin joutuu oikeasti elämään tämmöisillä pikkurahoilla. Ja vielä vähemmälläkin.