Lauantai-aamu alkoi kaikkea muuta kuin mukavasti. En toivo lisää huonoja uutisia, joskaan en ylläty niistä. Vanhuksilla ei mene hyvin, vaikka he toista kuinka väittäisivät. Kun siellä käy, niin kaikki on hyvin, ei ongelmia, ei tarvita apua, mukavaahan tässä on kaksistaan köpötellä. Todellisuus on ihan jotain muuta, kertoi käly, jolle isä onneksi pystyy purkamaan huoliaan. Ja kuormittamaan tätä entistä pahemmin.

Äiti menee alaspäin kovaa vauhtia. On vain hetken kysymys, kuinka kauan hän enää voi olla kotona ja kuinka kauan isä jaksaa. Molemmilla on turvarannekkeet ja rollaattorit, mutta kumpaakaan äiti ei suostu käyttämään. Ei edes keppiä ja niin hän oli taas tehnyt yhden kuperkeikan. Onneksi nyt ei sattunut, mutta seuraavalla kerralla voi jo ollakin käsi tai jalka poikki. Turvarannekkeen hän oli varmuuden vuoksi piilottanut. Nyt oli kysymys siitä, että kokoon rullattuja mattoja oli pitänyt yrittää levittää lattialle. Ne on ilmeisesti pakko viedä kokonaan pois talosta tai jos kannetaan vintille, niin ainakin tarkistettava, ettei yksikään muu avain talossa sovi lukkoihin.

Sanoinkin miehelle, että jos minusta tulee samanlainen, niin hänellä on täydet valtuudet toimittaa minut vaikka minkälaiseen hoitolaitokseen mieluummin kuin urheasti yrittää hoitaa kotona. Siitä ehkä pitäisi tehdä ihan virallinen paperi niin kauan kun vielä on oikeustoimikelpoinen.

Lukko-ongelmia oli meilläkin. Herättyäni yritin ensimmäiseksi avata parvekkeen oven, jotta tämä kostea kuumuus olisi vähän haihtunut. Ylhäällä on kuuma, vaikka miten pitäisi ikkunoita yötä päivää auki, sillä tänne ei saa ristivetoa muuta kuin parvekkeen kautta.

No juu, lukossa oleva avain vain naksahti vähän eikä tapahtunut mitään. Naksahti toisenkin kerran eikä vieläkään mitään. En uskaltanut sitä sen enempää räplätä, ettei avain katkeaisi. Mieskin yritti. Hän ehti jo lukkoliikkeeseen asti ennen kuin keksi, että otetaanpa ruuvimeisseli käteen ja sillä lukko avautuikin. Joskus aikojen alussa avain tosiaan on katkennut lukkoon ja nyt se kai oli liikahtanut sopivasti lukkopesässä eikä päästänyt lukkoa avautumaan. Onneksi vika tuli korjattua näin helposti. Jätimme varmuuden vuoksi oven viereen vara-avaimen eli ison ruuvimeisselin.

Jatkoa kertomukseen "Tapahtui meillä tänään". Tyhjensin tiskikonetta ja sieltä löytyi yksi todella hyvin pesty peruna! On täysi mysteeri, milloin ja miten se sinne on joutunut. Eilen tietysti joko ennen tai jälkeen keittämisen.

Toinen mysteeri:

1246098737_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vanhan kasvimaan kulmalla kukkii tällainen mätäs. Kasvikirjan perusteella se on luultavasti mätästädyke, jokin tädykelaji joka tapauksessa. Se on tullut vuosia sitten ehkä samassa siemenpussissa vieressa kukkivien markettojen ja lupiinien kanssa. Ilmeisesti nämä siemenet ovat nyt heränneet henkiin tai sitten olen perannut muina vuosina taimet pois ennen kukintavaihetta. Lupiinit ja marketat eivät kuole kitkemälläkään. Tämä on nätti kukka joka tapauksessa ja saa jäädä kaikessa rauhassa kukoistamaan, vaikka jossain vaiheessa mies aikookin niittää kasvimaan rikkaruohoviljelmän matalaksi.

Muutama muukin kukka on omia aikojaan ilmestynyt uuteen paikkaan. Ihmettelin kai jo aikaisemmin vaaleanpunaista akileijaa, joka on yhtäkkiä ruvennut kukkimaan pihassa. Samalle kellarinkatolle eli kivikkoon on ilmaantunut myös valkea pikkukukkainen kasvi, joka on selvästi joku kulttuurikasvi, mutta minulle täysin vieras. Sitä pitää muistaa etsiä kasvikirjasta. Kolmas yllättäjä on sininen iiris, joka on lennättänyt pari siementä - edelleen tähän samaan mäkeen. Vanhat puutarhat voivat tuottaa kivoja yllätyksiä.

Toivottavasti viikonlopun yllätykset olivat jo tässä.