Yhtäkkiä meillä nousi kotona puheenaiheeksi nimiasia, siis sukunimemme. Kun muutama vuosi sitten avioiduimme, sovimme, että kumpikin pitää oman nimensä. Minun sukunimisiäni on vain alle sata kappaletta Suomeessa ja kaksi ulkomailla. "Villiviinejäkin" on melkein yhtä vähän. Miehelläni on paljon yleisempi nimi, vaikkei heitäkään ole kuin neljän ja puolen tuhannen paikkeilla. Nämä tiedot poimin Väestörekisterikeskuksen tilastoista. Tästä pääsivulta pääsee klikkaamalla ilmaiseen nimipalveluun.

Kaksoisnimi ei silloin tuntunut kummastakan meistä hyvältä ajatukselta, eí myöskään puolison nimen ottaminen omaksi sukunimekseni. Olin vasta vähän aikaisemmin ottanut oman tyttönimeni takaisin, joten senkään puolesta ei uusi nimenmuutos kaikkine passin ja ajokortin uusimisineen ynnä muine byrokratioineen houkutellut. Eikä sitä ihminen voi nimeä vaihtaa niin kuin paitaa... Kun olin koko aikuisikäni ja työurani ollut entisen miehen nimellä, niin totuttautuminen uudestaan lapsuusaikaiseen nimeen vei sekin aikansa. Jotkut ottavat kokonaan uuden yhteisen nimen, esimerkiksi suvun vanhan nimen. Tämä olisi ollut meilläkin mahdollista, mutta sitä emme kumpikaan halunneet.

Mutta niin maailma muuttuu, Eskoseni. Nyt yhtäkkiä ei edes kaksoisnimi tunnu ihan mahdottomalta vaihtoehdolta, vaikka siitä tulisikin aika pitkä yhdistelmä. Kokonaan en kuitenkaan halua isännimestä luopua juuri sukumme pienuuden takia, en ainakaan vanhempieni ollessa elossa. Luulen, että miestäni on nyt ruvennut tympimään se, kun hän kokee joskus joutuvansa selittämään, että on se oikeasti vihitty vaimo, vaikka käyttääkin eri nimeä. Hän nimittäin otti asian nyt puheeksi, vaikka aikaisemmin oli erityisesti kaksoisnimeä vastaan. Eikä avoliitossa ollessa kaksi eri nimistä samassa huushollissa haitannut häntä yhtään.  - Annamme nyt ajan kulua eli asia saa jäädä hautumaan.

Totta kai voisin käyttää mieheni nimeä tai vaikka kaksoisnimeä jonkinlaisena "taiteilijanimenä". Kun se ei ole virallinen nimi, niin en tietenkään voi allekirjoittaa mitään, en yhtäkään virallista paperia muulla kuin oikealla nimellä. Toisena henkilönähän ei missään tapauksessa saa kukaan esiintyä, mutta siitä ei tässä olekaan kysymys. Ehkä yhteiset joulukortit ainakin sallitaan allekirjoitettaviksi yhdellä nimellä... Näin esimerkiksi mieheni äiti toimi: hän oli miehensä vaimona ehdottomasti aina rouva X, mutta taiteilijana signeerasi työnsä tyttönimellä. Eikä kukaan tiedä, että Matti Eskon oikea nimi on Eskonniemi ja Markku Aro taitaa olla Puputti, jos en väärin muista, tai on ainakin ollut.

Mutta asia vaatii kypsyttelyä. Kai minä sitten olen tämmöinen jakomielinen. Kun en tiedä millä nimellä elän virtuaalimaailmassa, niin miten voisin olla oikeassa elämässä livenä yhtään sen viisaampi?