Pääsiäinen meni vieraita passatessa, tai ei nyt niin vieraitakaan. Oma perhekunta oli syömässä toisena päivänä ja hyvät ystävät toisena päivänä. Mies mokoma ällisteli lauantai-iltana, että mikä siinä on, kun ei voi jaksottaa juhlavalmisteluja ja tehdä enemmän etukäteen. Joo, mikähän niin? Tulin valitelleeksi särkeviä jalkoja, vaikka siivouskin oli vain imurin huitaisu ja pölyhuiskan heilautus erityisen näkyvillä paikoilla.

Kun ruokamiehiä oli yhteensä 15 kappaletta me itse mukaan luettuna, niin oli siinäkin jotain pientä tekemistä. Tarjolla oli mm. lammaspaistia ja paistoliemestä tullutta kastiketta sekä valkosipuliperunoita. Näiden lopuista riitti riitti vielä tämänkin illan ruoka, no muutamalla nakilla höystettynä. Jälkiruoan viimeiset lusikallisete upposivat aterian jälkeen lastenlasten suihin ja kakun lopun pakkasin viemisiksi vanhuksille, kun siellä eilen kävimme.

Vaikka periaatteessa olen kotimaisen ruoan kannattaja, niin jos vierasmaalaista lammaspaistia saa alle vitosen kilo ja kotimainen maksaa noin 20 euroa, niin ei kauan tarvitse miettiä, kumpaan päädyin. Pässejä oli sentään varattava kolme kappaletta.

Paistoin sunnuntaina kaksi ensimmäistä ja maanantaina kolmannen. Marinoin ne ensin piimässä, jossa oli rosmariinia, vähän suolaa ja pippuria mausteena, taisi olla luraus rypsiöljyäkin. Sitä ennen perkasin paisteista kalvot ja näkyvät rasvat pois. Pienet paistit - karitsaa kaiketi - tuppasin tiukasti rinnakkain vuokaan valkosipulin kynsiä unohtamatta. Vapaisiin koloihin mahtui mukavasti toistakymmentä tavallista sipulia.

Salaatti oli ihan tavallinen:

Kastike oli takuuvarma: pari silputtua valkosipulinkynttä, vähän sokeria ja suolaa, mustapippuria, loraus valkoista balsamicoa ja vähän isompi loraus rypsiöljyä. Sekoitetaan tässä järjetyksessä ja tarjotaan erikseen, jolloin jokainen voi ottaa tai jättää.

Mies aina muistaa muistuttaa perinnemunista eli sipulinkuorilla värjäämisen jalosta taidosta. Niinpa paketoin malliksi kaksi munaa kuoriin ja sen jälkeen vielä nyyteiksi valkoiseen kankaaseen, jotka suljin punaisella puuvillalangalla ja keitin tavalliseen tapaan. Ihan kivan näköisiä pöytäkoristeita niistä tuli, mutta enpä tainnut muistaa ottaa kuvaa.

----- @@@@-------

Toisen tyttären polvileikkaus oli ja meni. Vihdoinkin! Hän soitti iltamyöhään ensimmäiset kuulumiset ja kaiken pitäisi olla hyvin. Aluesairaalan huono jälki eli siis edellisen leikkauksen töppäykset on nyt korjattu ja polven pitäisi olla työkunnossa vielä ennen vappua.