Päivä on ollut kiireinen, mutta hyvä. Kävin terveyskeskuksessa jutustelemassa diabeteshoitajan kanssa. Iloinen uutinen oli se, että vaikka sokerit heittävät, ei minua kuitenkaan vielä luokitella diabeetikoksi. Ei ihan vielä ainakaan eikä etenkään sen jälkeen kun olen parantanut tapani. Itse asiassa ruokavaliossa ei niinkään ollut huomauttamista, mutta syömisen rytmityksessä oli. Yritän ottaa opikseni. Nyt rupean mittaamaan sokereita.

Seuraavaksi kiiruhdin hakemaan postiin tulleen Imbi Pajun ja Sofi Oksasen uuden kirjan Viron vaietusta historiasta. Paksu eepos, mutta en vielä edes selannut sitä. Hain myös antikvariaatista tilaamani kirjat ja eksyin samalla katsastamaan, mitä muuta löytyisi. Ah, löytyihän sitä. Amatöörisukututkija innostui löytäessään mm. säästöpankin vaatimattoman 80-vuotishistoriikin. Pankki perustettiin 1875 ja hallintoporukkaan kuului kovin tuttuja nimiä, muun muassa kaksi sukulaisisäntää ja muita pitäjän merkkimiehiä

 Silmänisku 

esimerkiksi meidän talon entinen isäntä. Hän oli pankin perustajia ja toimi pitkään sen isännistössä, vuodesta 1875 vuoteen 1914. Nyt ei tarvinnutkaan tyytyä pelkkiin nimiin, vaan isännät olivat käyneet myös valokuvassa. Nyt meidän talomme historia sai tavallaan omat kasvot ainakin omassa mielessäni. Tiesin jo ennestään, että isäntä oli aktiivinen kunnallismies, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin törmännyt hänen kuvaansa.

Hänen emäntänsä ja yhden tyttärensä kuva minulla on, mutta epäilen tietoa. Emäntä kuoli 39-vuotiaana ja näyttää kuvassa huomattavasti iäkkäämmältä ja vaatetuskin vanhemmalta ajalta. - Näissä nimissä ja kuvissa on kovin helppo mennä sekaisin varsinkin jos kuvien nimeäjä ei ole edes syntynyt vielä siihen aikaan kun asianomaiset ovat jo kuolleet.

Sukulaisten naamakuvat olivat myös kiva löytö. Yhden isäntämiehen kuva on jo ennestään tiedostoissani, mutta aivan väärän nimisenä. Sukunäköisyys on selvä - kuin isäni nuorempana, vaikkei hänkään osannut antaa oikeaa nimeä luullakseni vaarini serkulle.

Skannaankin nyt koko ukkogallerian saman tien talteen ja myös kirjaston kirjasta kuvat talosta, jonka oletan olevan tämän saman vaarin mummila. Eilen perehdyin pitäjänhistorian osaan kaksi ja erityisesti pitäjäläisten osallistumiseen sotiin Hämeen ja Uudenmaan rykmentissä. - Kunhan kevät tai ehkä paremminkin kesä koittaa, niin pitää varmaan lähteä kotiseuturetkelle oikein katsomaan, löytyisikö talo omalta mäeltään vai onko naapurikunta tuupannut sen jo täyteen kerrostaloja.

Kesästä puheenollen, toistakymmentä joutsenta lensi aamulla ylitseni kohti järveä. Kameraa ei tietenkään ollut taskussa, vaikka usein muulloin olen ottanut sen kompostireissullekin mukaan. Linnut, siis luultavasti nimenomaan joutsenet lensivät kahdessa aurassa.