Nukuin myöhään, mikä ei yllätä tällä yökukkumisella. Luimme kaikessa rauhassa lehtiä aamupalan höysteenä. Paikallisen viimeisen sivun mainos pysäytti: Kartano nukkekoti 89 euroa!  Samaan hintaan tulisi vielä siipirakennuskin eli autotalli ja parveke tai mikä kattoterassi se lieneekään. Mieskin oli huomannut saman ilmoituksen eikä yhtään pisätnyt hanttiin, kun esitin että tuo pitää saada.

Niinpä ajelimme vaihtelevassa säässä naapurikaupungin Honkkariin. Minä tyttö ostaa täräytin kolmannen nukketaloni litteässä pahvilaatikossa, en tosin ihan näkemättä, sillä yksi yksilö oli kasattu liimaamatta valmiiksi. Kelvolliseltahan tuo näytti ja ainakin fiksaamalla siitä varmasti saa vaikka mitä. On toinen asia, mistä yksityiskohdista mahdollisesti on tingitty, jotta ei ihan kopiosta voisi puhua. Sillä semmoinen se mahdollisesti on, mutta ei ainakaan minua haittaa.

Laatikko ainakin on iso ja paksu ja painava, joten kai siellä jotain on sisälläkin. En nimittäin avannut sitä, vaan säästän sen ilon ensi vuoden puolelle, parempaan aikaan ja etenkin siksi että näin osat varmasti pysyvät järjestyksessä ja tallessa. Mutta kun raahasin sitä yläkertaan, pääsin kunnialla ylimmälle portaalle. Sitten melkein kiepsahdin alas, onneksi vain melkein.

Kuvasin laatikon ja toisenkin, sillä olihan siellä mööpeleitäkin myynnissä. Kylpyhuoneen ja makuuhuoneen kalustojen laatikot sentään raaskin heti avata.

Samalla retkellä ostin vihreitä kuulia ja suklaakonvehteja glögi- ja joulupöytien tarjoiluhin. Sekä kaksi uutta enkeliä enkelikuoroon. He eivät ole kovin tyylikkäitä, mutta hintakin oli naurettava. Seuraavat kuvat on otettu ennen näitä hankintoja.

Ehkä en haluakaan joulukuvaelmaani tyylikkäiden enkelin kuoroa ja orkesteria, vaan tällaisiä vähän rönttöisiä. Yksi on kyllä kaunis, höyhenpukuinen viulisti, mutta sitten on näitä euron enkeleitä, kuten meissä ihmisissäkin. Viulistin takaa näkyy kaikkein rakkain enkelini, joka alufoliosta leikattu. Pumpulitukka harottaa melkein irrallaan eikä mekkokaan oikein enää pysy kiinni. Tytär teki enkelin joskus yli 30 vuotta sitten ja siitä lähtien tämä on ehdottomasti ollut esillä joka joulu ja vielä parhaalla paikalla.

Kaksi hienohelmaa on saanut vaatteensa hallaharsosta. Heidät on nakuina kaivettu toisen tyttären  vanhan lelulaatikon uumenistä, joten vaatetta oli keksittävä. Yritin muotoilla siipiäkin harsosta. - Kyllä tästä porukasta vielä saa kuoron ja orkesterin järjestymään, arvelee Tonttu Tomerakin.

 

Tänään ja eilen on ohjelmaan mahtunut vielä monta tuntia pistelyä. Koristetyyny Meirami  valmistuu aika suurella todennäköisyydellä ajoissa. Eilen kuuntelimme samalla joulumusiikkia lahjaksi saamaltamme levyltä. Mutta Luciaa ja kolmatta adventtia ei sen enempää muistettu juhlia. Kynttiläkin jäi sytyttämättä.