Onkohan minuun iskenyt kevätväsymys? Oikein mistään ei tule mitään, vaikka tekemiset eivät ole loppuneet. Pihaa pitäisi laittaa, siivota, valmistella pitoja... Sanotaan, että laiska töitään luettelee, mutta kun ei ole edes luettelemistä. No, vähän sentään haravoin pihaa, leikkasin köynnöksiä ja tein listan tehtävistä töistä. Mies jo sai pelkästä listan kirjoittamisesta hepulin, kun oletti että se tarkoittaa nimenomaan hänelle työlistaa.

Luultavasti ainakin yksi syyllinen varmaan on uusi kolesterolilääke, johon kroppa parhaillaan totuttautuu. Jos lääke tehoaa, niin saa minun puolestani väsyttääkin... Rupesin myös pitämään tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Valitettavasti joka murun kirjaaminen ei edes laihduta, mutta onpahan ainakin dokumentti lääkärille. Jos tämä nyt sitten uskoo sen pitävän paikkaansa.

Jotain syytä väsyyn saattaa olla tässä ihanassa kevään ryöppyämisessä kaikkine siitepölyineen, muine pölyineen, aurinkoineen ja tuoksuineen. Silmiäkin kirveltää, vaikka laitoin äsken tippoja. Allergiani puhkeavat aina keväällä, kun multa pölisee. Vaivani ovat olleet suhteellisen lieviä, tosin talven hengenahdistus ja vinkuna säikäyttivät. Keuhkoista ei löytynyt terveyskeskuksessa mitään eikä PEF-mittauskaan tuonut valaistusta vaivoihin. Spirometriaan tuli passitus, mutta sinne saa aikojakin ruveta tilaamaan vasta viikon tai kahden päästä. En viitsinyt edes kysyä, miten pitkän ajan päästä sitten voisi sen ajan saada, kun jo tilaukseenkin on jonotettava.

1497094.jpg

Luonto on todella puhjennut kukkaan. Skillat kukkivat pihakiven kupeessa. Köynnöskuusama kasvaa ja tekee lehteä kiven päällä - sekään ei ainakaan toistaiseksi ole paleltunut, vaikka yritti aloittaa kasvun pakkasten välissä jo pariinkin kertaan talven mittaan. Sini- ja valkovuokkoja on valtavasti jopa maantien laidat täynnä, leskenlehdistä puhumattakaan.

Pihan onnenpensas on vanha ja vaivainen. Leikkelin sitä pari kesää sitten vähän turhan kovalla kädellä, mutta keltaisia nuppuja on onneksi sentään tulossa jonkin verran. On myös kuivuneita oksia leikkaamista odottamassa. Rodoihin näyttää tulevan tänä vuonna vain muutama kukka. Ehkä joku keksii tuoda synttärilahjaksi yhden taimen komean rivistön täydennykseksi? Jos ei tuo, niin sitten ostamme itse. Nämä eivät muutenkaan kuki joka vuosi, mutta ovat hyväkuntoisen näköisiä kummallisesta talvesta huolimatta.

Tein toissapäivänä kevään ensimmäisen lipstikka-siskonmakkara-vihanneskeiton. Nokkosiakin voisi kerätä ihan omasta pihasta, heh-heh. Yhtenä keväänä kokeilin ikuisen maanvaivan eli vuohenputken laittamista ruoaksi. Sen maku ei miellyttänyt. Arvatenkin se olisi hävinnyt hetkessä kukkapenkeistä vain siinä tapauksessa, että olisi ollut ihanan makuista ruokaa. Nyt sitä ei saa millään hävitettyä. Myrkytettykin on, mutta aina se jostain kynnenmustuiaisen kokoisesta palasta leviää.

Oravanpojat ovat päässeet jo ulos pesästä ja leikkivät lähipuissa. Ne liikkuvat niin liukkaasti, että kuvaaminen ei onnistunut. Yritin äsken saada kuvaa myös villiviinissä ravaavista, ilmeisesti keskenään tappelevista isommista oravista, mutta nekin liikkuivat ikkunan takana niin nopeasti, etten ehtinyt virittää edes kameraani.

Fasaani kiljuu edelleen pihassa, ehkä reviiriään vartioiden tai mistä minä tiedän. Ehkä se on moniavioinen ja virittelee uutta parisuhdetta? Lähipellolla oli koko talven naakkoja, variksia ja harakoita, kuten olen kertonutkin. Nyt joukko on täydentynyt valtavalla lokkilaumalla. Ainakin naurulokki on tunnistettu. Lisäksi pellolla kuoputtaa säännöllisesti muutama sepelkyyhky. Yhtenä päivänä otin kuvan koko porukasta: taustalla lokkiparvi lähdössä lentoon, sitten maassa muutamia variksia ja lähimpänä pari, kolme kyyhkystä kaivelemassa matoja ja tarkkailijana vielä komea fasaanikukko. Asetelma oli hieno, suorastaan taiteellinen. Ei kai tarvitse sanoakaan, että valitettavasti kuvasta erottuu hädin tuskin lauma lokkeja. Muut hävisivät harmaaseen peltoon.

Päätän raporttini tällä kertaa tähän. Aurinkoista viikonvaihdetta ja hyvää nimipäivää kaikille Tertuille ja Merjoille ja tietysti myös tämän päivän sankarille Markulle.