Voi miten tämä päivä on märkä ja harmaa! Kävelin aamulla kierroksen tiluksilla, poimin talteen ne kaksi ruipeloa kurkkua ja kourallisen punertavia tomaatteja, joita kasvihuoneesta löytyi. Tai siis -huoneista, sillä kurkku siirrettiin jossain vaiheessa vanhaan kasvihuoneeseen. Eipä se siellä enää yhtään sen paremmin tehnyt satoa. Nämäkin kaksi ovat varmaan kitkeriä, mutta otinpa kuitenkin talteen. Tomaattia on vielä valtavasti, mutta kun yöt ja päivät ovat saman lämpöisiä, niin otan niitä muutaman kerrallaan sisään.

Kesäkurpitsat jäivät tarkastamatta, joten vielä on tehtävä reissu kurpitsamaalle. Vanhan kasvimaan penkistä ei enää tule satoa, sen totesin jo edellisellä käynnillä. Tämä uusi lämpöpenkki näemmä on erinomainen kasvualusta kasveille, jotka sietävät vahvaa maata eli kurpitsalle ja auringonkukalle. Vuoden, kahden päästä siihen voi jo kylvää varmaan salaattiakin. Yrttitarhan ja piparjuuren paikat pitäisi katsoa jo valmiiksi ja ehkä siirtääkin ennen talven tuloa joitakin kasveja, pala piparjuurta ainakin.

Meillähän on menossa kasvimaan vaihto-operaatio paikasta A paikkaan B. Teemme vähitellen uutta paikkaan, joka on ex-pottumaata ja vielä aikaisemmin ollut viljeltyä peltoa. Urakka on aika kova käsipelillä tehtäväksi, sillä peltopläntti on täysin ruohottunut. Palsta on liian pieni ja ahdaskin paikka, jotta voisimme pyytää naapurin isäntää kyntämäänkään sitä leveillä koneillaan. Me siis teemme vähän kerrallaan voimiemme mukaan emmekä yritäkään saada sitä kerralla kuntoon. Tänä vuonna sentään saatiin pystyyn kasvihuone, kaksi omenapuuta, kaksi marjapensasta ja lämpöpenkki. Lisäksi löysin yllättäen kolmannen mustaherukkapensaan, kun perkasin vatukkoa.

Kamera oli tietysti mukana. Sen takia kai unohdin kokonaan kurkistaa, olisiko kesäkurpitsaa vielä tulossa. Kurpitsapenkin vieressä kukkivat auringonkukat edelleen, vaikka jo vähän nuokkuvatkin siementen painosta. Pieniä aurinkoja:

914577.jpg

Nämä ovat niitä lintujen istuttamia auringonkukkia, joiden varret ovat ojentautuneet kahden metrin korkeuteen. En raaski leikata yhtäkään maljakkoon, vaikka nämä kasvavat ihan pihan laidalla katseen ulkopuolella. Toivottavasti ne ilahduttavat sentään ohikulkijoita, joskin heidänkin on osattava oikein katsomalla katsoa löytääkseen nämä komistukset.

Kun nyt lähdin aurinkoja esittelemään, niin onhan niitä lisääkin. Maa-artisokka nimittäin kukkii myös parhaillaan. Kukat ovat parimetristen, ehkä korkeampienkin varsien päässä. Me olemme yleensä antaneet mukuloiden kasvaa kaikessa rauhassa ja talvehtiakin maassa. Keväällä sitten on kiva kaivella satoa.

914581.jpg

Mitä muuten kuuluu? Flunssa tulee ja menee eli ilmeisesti ei ole kovin vakavasta taudista kysymys. Näin alkusyksyllä tietysti sitä vilustuttaakin itsensä aika helposti, kun minä ainakaan en vielä ole osannut ruveta pukeutumaan syksyn mukaisesti.