Jouluruokailun virallinen päätös on tänään tai ehkä huomenna, jos tänään lopetetaan eiliset jämät, sillä parhaillaan meillä keitetään hernesoppaa. Kinkunluu porisee padassa ja tuoksu on huumaava. Pistän muutaman pytyllisen sopaa suoraan pakkaseen, sillä soppaa on tulossa kymppilitran kattilallinen. Eihän hernesoppaa pieninä annoksina kannata ruveta keittämään. Harmittaa, kun ei talosta löytynyt yhtään sipulia, mutta täytyy sitten lisätä valmiiseen keittoon mausteeksi. Mies tykkääkin raa´asta sipulista, minulle se ei käy, joten yleensä kypsennän puolet ja tarjoilen toisen puolen raakana.

Pari joululaatikon loppua päätyy kompostiin, sillä vaikka käytänkin ruoat tarkkaan ja laatikot olivat harvinaisen hyviä, niin tässä rupesi tökkimään. Myös joku kuiva kakku taitaa olla jo niin kuivaa, ettei siitäkään enää ole muuhun kuin samaan paikkaan. Jos meillä olisi tapana syödä jälkiruokia, niin jotain sellaista, pappilan hätävaraa tai vastaavaa tietysti voisi kakunlopuista jalostaa, mutta kun ei niin ei. Linjani eivät sitä siedä, varsinkin kun nyt on tullut nyt naposteltua makeaa runsain mitoin eli kurinpalautus on alkamassa. Mies ei koskekaan karkkeihin tai ylipäätään mihinkään makeaan.

Lankomies toi joululahjaksi italialaisen joulukakun saatesanoilla: "Säilyy vaikka ensi jouluun". Eli ei meiltä jouluherkut ihan heti ole loppumassa.