Kun talvimyrsky alkoi jo illalla, paukkuivat kattopellit koko yön. Pellit paukkuvat edelleen ja tuuli tuntuu yltyvän, kuten tietysti säätiedostuskin on ilmoittanut. Yöuni jäi vähiin osittain katon kolinan, osittain kipeän varpaan takia. Onneksi sain muuta tarkoitusta varten lääkärin perjantaille. Tänään on hammaslääkäri, joten tässä nyt hoidetaan kroppaa monesta kohdasta.

Nousin aamuteen keittoon jo puoli seitsemältä. Missekin oli ihmeissään, kun piti lähteä aamukävelylle taskulampun valossa. Sinänsä päivän piteneminen virkistää. Aamun pitenemisestä en osaa niinkään sanoa, mutta on mukava tehdä illansuun koiralenkki kun ei tarvitse tarpoa pilkkopimeässä.

Valolla on valtava merkitys. Sen huomasin varsinkin silloin kun ajoin pitkää työmatkaa aamuin illoin. Nytkin ajattelen Tytärtä, joka lähtee usein jo seitsemäksi töihin. Itse en enää jaksaisi sellaista ravia. Olemme kevään lapsia molemmat. Ainakin minulle syksyn ja talven pimeys ovat aika raskaita.