Suloinen juhannuspäivä. Päivä on kulunut leppoisasti, pääasiassa riippumatossa loikoillen. Lueskelen kesäpäivään hyvin sopivia Enni Mustos-kirjoja, ties monenteenko kertaan. Aurinko paistaa ja linnut livertävät. Jasmiini kukkii. Välillä haen palan mansikkakakkua.

Palokärki on muutaman viime päivän aikana huutanut milloin lähempänä, milloin kauempana. Sen erilaisia ääniä on mukava kuunnella, sillä tämä ei ole ihan jokapäiväinen vieras. Se on käynyt naputtelemassa vanhassa lähikoivussakin, mutta olisi todellinen onnenpotku, jos siitä saisi valokuvan.

Jossain lähimaisemassa asuu ainakin viiden variksenpojan lauma, minkä kyllä kuulee äänestä. Nämä nuorukaiset ovat ottaneet meidän pihan tukikohdakseen, josta on hyvä lähteä partiolennoille. Eilen ne yrittivät päästä kasvihuoneeseen ja suoraan pleksin läpi. Kun ajoin lintuja matkoihinsa käsiä läpsyttäen ja männynkäpyjä heitellen, niin lähtiväthän ne, mutta jäivät lähimmälle sähkölangalle vartioimaan. Näillä muuten on sellainen tapa, että yksi linnuista on aina vahdissa, kun muut touhuavat omiaan.

Julkaisen mansikkakakun ohjeen vielä erikseen, sillä siitä tuli aika muikean makuinen kakku. Ja ihan itse keksitty resepti, tietysti maailman kaikkien muiden vastaavien ohjeista mukaillen.