Kuten ainakin toisessa blogissani, ja varmaan täälläkin, olen moneen kertaan mainostanut sukuvalokuvakirjaani suurenmoisena tuotoksena (ehei, en yhtään naureskele, tämä on kyllä vilpitön mielipiteeni ja kiitos itselleni), niin nyt oen todella upoksissa. - Taisi tulla pitkän puoleinen lause, mutta tosiaan, olen tyytyväinen.  En siis ole häpeästä upoksissa, vaan innosta. Rupesin tarkistelemaan tiettyjä juttuja ja kuten kaikki sukututkimusta harrastaneet tietävät, sitä äkkiä lähtee taaksepäin ja taaksepäin eri haaroja pitkin. Osaamatta edes lopettaa.

Siinä ehkä onkin yksi ero amatöörin ja ammattilaisen välillä. Ammattilainen osaa rajata, amatööri menee kuin höyryjuna. Phuuh - tässä mennään taas!